Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


DIY: Mosaiikkiruukuilla väriä kesään

Teksti: Vilma Tammelin Kuvat: Lotta Leppälä Kesäpäivä vierähtää ulkona mosaiikin parissa! Tavallinen saviruukku uudistuu mosaiikkipinnalla helposti kotioloissakin, ja rikkinäiset astiat saavat uuden muodon ruukun kyljessä. Tarvikkeet: saviruukku, rikkinäisiä keraamisia astioita, vasara, hohtimet, vanha pyyhe, saumauslaastia (n. 1
[Lue lisää]

DIY: Mosaiikkiruukuilla väriä kesään

×

Teksti: Vilma Tammelin

Kuvat: Lotta Leppälä

Kesäpäivä vierähtää ulkona mosaiikin parissa! Tavallinen saviruukku uudistuu mosaiikkipinnalla helposti kotioloissakin, ja rikkinäiset astiat saavat uuden muodon ruukun kyljessä.

Tarvikkeet: saviruukku, rikkinäisiä keraamisia astioita, vasara, hohtimet, vanha pyyhe, saumauslaastia (n. 1 kg per ruukku), muoviastia, kumilasta, sieni, kumihanskat, pahvia työalustan suojaksi, (erikeeperiä)

1) Riko astiat 1–3 cm palasiksi vasaran ja hohtimien avulla. Pidä astia aina pyyhkeen sisällä, jotta sirut eivät lentele ympäriinsä. Mosaiikkipalojen menekkiä voi arvioida vertaamalla astioiden ja ruukun pinta-alaa. Jos haluat suunnitella ruukkuun tietyn kuvion, tee se ennen laastin sekoittamista.

2) Sekoita laasti muoviastiassa pakkauksen ohjeen mukaan. Kumoa ruukku suu alaspäin pöydälle ja levitä laastia hanskakäsin reilu 1 cm kerros kauttaaltaan ruukun pinnalle. Kumilastalla voit tasoittaa pintaa. Muista jättää pohja laastitta!

3) Painele keraamiset palaset laastiin niin, että ne uppoavat siihen ja muodostavat mahdollisimman tasaisen pinnan. Jätä palojen väliin noin 2 mm välit. Ole ripeä, sillä laasti kuivuu melko nopeasti. Tarvittaessa kiinnitä palasia liimalla.

4) Levitä laastia vielä reilu kerros mosaiikkipinnan päälle. Tarkoituksena on täyttää välit laastilla ja tasoittaa ruukun pinta. Kaavi ylimääräistä laastia varovasti palasten päältä niin että ne paljastuvat jälleen. Tässä vaiheessa kannattaa myös muotoilla ruukun ylä- ja alareuna sekä mosaiikin välit mahdollisimman siisteiksi. Tarvittaessa silota mosaiikin välejä veteen kastetulla sormella.

5) Kun laasti on kuivunut sen verran ettei se tartu enää sormiin, pyyhi mosaiikin värit näkyviin puhtaaseen veteen kastetulla sienellä. Anna ruukun kuivua yön yli.

Linkki artikkelin sivulle

Luontopolulla: Liihottele perhosretkelle

Teksti ja kuvat: Anna Tuominen Kesäaurinko hellii luontoharrastajaa. Lämmin ja tyyni sää houkuttelee myös päiväperhoset liikkeelle, joten säätiedotuksen luvatessa korkeapainetta voi alkaa hapuilla haavia käteensä. Perhosretkeä suunnitellessa kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä haluaa nähdä. Eri
[Lue lisää]

Luontopolulla: Liihottele perhosretkelle

×

Teksti ja kuvat: Anna Tuominen

Kesäaurinko hellii luontoharrastajaa. Lämmin ja tyyni sää houkuttelee myös päiväperhoset liikkeelle, joten säätiedotuksen luvatessa korkeapainetta voi alkaa hapuilla haavia käteensä.

Perhosretkeä suunnitellessa kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä haluaa nähdä. Eri perhoslajit viihtyvät erilaisissa ympäristöissä, vaikka ensimmäisenä mieleen tulevat kukkaniityt ovatkin melko varma valinta. Retken ajankohdalla on väliä – aikuisina talvehtineita perhosia voi nähdä heti lumien sulettua, mutta joitakin lajeja joutuu odottelemaan pitkälle kesään. Talvehtineet perhoset tuottavat kesän aikana uuden sukupolven, ja siksi alkukesän lajit ilmestyvät uudelleen maisemaan kesän lopulla.

Perhosten havainnointiin ei tarvitse sen kummempaa varustusta. Jos kärsivällisyys ei riitä levottomasti pyrähtelevien perhosten seuraamiseen, niiden pyydystämiseen sopivan haavin askartelu voi olla hyvä idea. Sen lisäksi lajiopas on hyvä ottaa mukaan, jotta määrityksen voi tehdä, kun tuntomerkit ovat vielä tuoreessa muistissa. Iloinen mieli, mukava seura ja mukaan pakatut retkieväät kruunaavat päivän.

Lajisto vaihtelee paikan mukaan

Perhosretken voi aloittaa jo omalta kotiovelta tai läheisestä puistosta. Esimerkiksi kevään ensimmäisiin liihottelijoihin kuuluva nokkosperhonen viihtyy tiheämpäänkin asutuilla alueilla, sillä nimensä mukaisesti nokkonen on sen toukkien ainoaa ravintoa. Myös jalkakäytävien pientareilla kasvavia apiloita ja virnoja kannattaa pitää silmällä perhosten varalta.

Asfaltin jäädessä taakse perhoslajisto monipuolistuu. Kukkaniityt ja laitumet vetävät päiväperhosia puoleensa tehokkaasti, ja mitä enemmän kasvilajeja niityltä löytyy, sitä useammanlaiset perhoset siellä viihtyvät. Monille tutut sitruuna- ja neitoperhonen kuuluvat niittyjen vakiokalustoon, mutta jos on tarkkana, on mahdollista törmätä harvalukuisempiinkin otuksiin. Esimerkiksi keskikesällä lentävä suurikokoinen pihlajaperhonen on melko harvinainen, mutta helposti tunnistettavissa.

Retken edetessä yhä muokkaamattomampiin elinympäristöihin kukkaniittyjen perhoset vähenevät. Metsästä saattaa sen sijaan löytää vaikkapa haapaperhosen, yhden Suomen suurimmista päiväperhosista. Nokkosperhosen tavoin myös haapaperhonen on nimetty toukkien ravintokasvin mukaan. Se talvehtii toukkana, joten sitä etsimään kannattaa suunnata vasta juhannuksen jälkeen. Myös avoimista suomaisemista löytyy paikalle ominaista lajistoa. Muun muassa suokeltaperhonen lentää rämeillä ja sen toukkien tärkein ravintokasvi on soilla viihtyvä juolukka.

Lisähaastetta havainnointiin

Perhosia havainnoidessa tulee helposti kiinnitettyä huomiota vain näyttävimpiin ja suurimpiin yksilöihin. Harrastuksen syventyessä pienempien ja vaikeammin havaittavien lajien tarkkailu tuo haastetta.

Pikkuruisten sinisiipien häikäisevät värit jäävät usein huomaamatta, ja vaatimattomat mittariperhoset saattavat yllättää. Myös yökkösissä riittää ihmeteltävää. Niitä voi houkutella vaikkapa virittämällä valkoisen lakanan puiden väliin ja suuntaamalla siihen voimakkaan taskulampun. Aikuisten perhosten bongailun lisäksi kasveista voi yrittää löytää perhosentoukkia. Varsinkin kiitäjäperhosten pulleat ja värikkäät toukat ovat etsimisen arvoisia.

Jos lajien määritys sujuu, kirjaa havintosi sijainnin ja päivämäärän kera ylös. Kun muistiinpanot alkavat karttua, kesien vertailu keskenään voi paljastaa kantojen vaihteluja. Perhosretkestä voi kuitenkin nauttia myös ilman lajinmääritystä ja keskittyä ihastelemaan hyönteisten väriloistoa ja ailahtelevaa lentoa.

 

Ennen kuin perhoskesä pääsee täyteen vauhtiin, käy äänestämässä satavuotiaalle Suomelle kansallisperhosta 4.6. mennessä! Äänestys ja ehdokkaat löytyvät netistä: kansallisperhonen.fi. Myös listan ulkopuolista omaa ehdokasta saa äänestää.
Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Tule hyvä kakku

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Kevätkesä – peippo, raparperi ja leuto tuuli pyöräillessä! Tähän aikaan vuodesta on mukavampi käyskennellä metsissä ja rannoilla, tonkia maata tai nuuhkia ympäriinsä, joten mahdollisista juhlajärjestelyistä ei kannata ottaa ajallista tai
[Lue lisää]

Mummoillen: Tule hyvä kakku

×

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Kevätkesä – peippo, raparperi ja leuto tuuli pyöräillessä! Tähän aikaan vuodesta on mukavampi käyskennellä metsissä ja rannoilla, tonkia maata tai nuuhkia ympäriinsä, joten mahdollisista juhlajärjestelyistä ei kannata ottaa ajallista tai taloudellista stressiä, vaan kohtuullistaa ja oikaista hyvällä omallatunnolla. Marianne-rouheella ja kermavaahdolla aateloitu tiikerikakku on ihana ja helppotekoinen, kolakeksejä suositumpia pikkuleipiä saa etsiä ja pula-ajalta kuulostava (erittäin terveellinen ja ekologinen!) yhdistelmä näkkileipä-herneet-siemenet kokee modernin muodonmuutoksen. Kukilla ja keväänvihreillä lehdyköillä piristää ja kaunistaa pöydän sekä tarjoomukset!

 

Juhlatiikeri eli tuunattu tiikerikakku

 

200 g vegaanista margariinia (esim. Sunnuntai)

2 dl luomusokeria

1 dl omenasosetta tai soijajogurttia

1 rkl vaniljasokeria

0,25 tl suolaa

2,5 dl luomuvehnäjauhoja

1 dl luomuperunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,5 dl Reilun kaupan kaakaojauhetta

1-1,5 dl Marianne-rouhetta

2 rkl kasvimaitoa tai vettä

1 tl luomusitruunan raastettua kuorta

korppujauhoja

Koristeluun: soijakermavaahtoa ja syötäviä kukkia

Voitele ja korppujauhota rengasvuoka (vähintään 1,5 l). Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää omenasose tai soijajogurtti, vaniljasokeri ja suola. Sekoita siivilöidyt jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää parissa osassa margariiniseokseen.

Siirrä reilu kolmasosa taikinasta toiseen kulhoon. Lisää pienempään taikinaan kaakaojauhe siivilän läpi, neste ja karamellirouhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää vaaleaan taikinaosaan sitruunan raastettu kuori.

Lusikoi ja levitä noin puolet vaaleasta taikinasta kakkuvuoan pohjalle. Lisää tumma taikina ja päällimmäiseksi loput vaaleasta taikinasta. Kouki taikinaa haarukalla, jotta raidat sekoittuvat hieman. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 55 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Koristele jäähtynyt kakku soijakermavaahdolla ja kukkasilla.


Siementen ja herneiden muodonmuutos eli näkkäri-snäksit

Kiireinen leipuri voi oikaista ja ostaa näkkärit kaupasta valmiina tai valmistaa ne helposti siemennäkkileipä-leivontaseoksesta (esim. Risenta), johon lisätään vain ruokaöljyä ja kuumaa vettä. Näkkärit voi koota seuraavien täytteiden kanssa juhlapöydän suolaiseksi tarjoiltavaksi tai yksittäisiksi herkkupaloiksi.

Hummustäyte

150 g hummusta

1-2 rkl soijajogurttia

1 kpl etikkapunajuurta

¼ punaista paprikaa

Surauta ainekset tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Hernetäyte

1 pss (200 g) pakasteherneitä

½ prk vegaanista tuorejuustoa (esim. Oatly påMackan)

1-2 tl piparjuuri/wasabitahnaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita sulatetut herneet ja muut ainekset tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää piparjuuritahnaa varovasti ja tarkista sopiva ärhäkkyys maistamalla välillä. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos tahna tuntuu liian löysältä, lisää vielä tuorejuustoa, joka jämäköittää sitä.

Lusikoi noin ruokalusikallinen täytettä yhden näkkäripalan päälle. Koristele retiisi- ja ruohosipulisilpulla sekä herneenversoilla.

Vinkki: herneenversojen kasvatus

Liota kuivattuja herneitä yön yli. Laita ruukkuihin tai laakeammalle astialle reilusti multaa ja kylvä herneet. Herneiden päälle ei tarvitse laittaa multaa. Kastele kylvös ja peitä astiat niin, etteivät herneet saa valoa. Pidä multa kosteana, mutta varo kastelemasta liikaa, etteivät herneet homehdu. Kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, siirrä astia valoisaan paikkaan. Herneenversot innostuvat leikkaamisesta ja ovat satoisia. Yksi kylvös kestää ja tuottaa ainakin pari viikkoa.


Isoäidin kolakeksit eli wilhelmiinat (n. 50 pikkuleipää)

200 g vegaanista margariinia (huoneenlämpöistä)

5 dl luomuvehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

2 tl vaniljasokeria

2 dl sokeria (kokeile erilaisia sokereita, esim. kookos-, intiaani- tai ruokokidesokeria)

3 rkl siirappia tai kookossiirappia

2 tl ruokasoodaa

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pyöritä taikinasta neljä-viisi tankoa, nosta ne pellille ja taputa litteiksi. Vedä pinta haarukalla uurteiseksi. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nosta pelti uunista ja leikkaa paloiksi vinottain ennen kuin tangot jäähtyvät.

 


 

Linkki artikkelin sivulle

Uhanalaiset metsälajit: Vanhojen sekametsien liitelijä

Askeleet kulkevat metsässä katse kartassa. Vanhasta suuresta haavasta tippuu pienenpieni vihertävä papana maahan. Käsi nostaa sen lähempään tarkasteluun. Mitään ääntä ei kuulu kuitenkaan mistään. Katse nousee ylös puuta pitkin. Hännänpää näkyy vilahtavan sisään vanhaan tikankoloon.
[Lue lisää]

Uhanalaiset metsälajit: Vanhojen sekametsien liitelijä

×
Askeleet kulkevat metsässä katse kartassa. Vanhasta suuresta haavasta tippuu pienenpieni vihertävä papana maahan. Käsi nostaa sen lähempään tarkasteluun. Mitään ääntä ei kuulu kuitenkaan mistään. Katse nousee ylös puuta pitkin. Hännänpää näkyy vilahtavan sisään vanhaan tikankoloon. Sinne se sujahti. Lämmin ja kesäinen tuuli havisuttaa haapoja tavallista lujempaa.

Liito-orava painaa vain noin 100–200 grammaa. Turkki on hopeanharmaa. Silmät ovat suuret ja tummat. Liito-orava on hyvin ketterä kiipeilijä ja hyvä liitäjä. Tiesitkö, että se voi liitää lähes 80 metriä etu- ja takajalkojen välissä sijaitsevan kalvomaisen ihopoimunsa avulla? Silmut, lehden siemenet ja norkot ovat liito-oravan pääravintoa. Liito-orava on yöeläin, eikä se nuku talviunta, vaikka talvella se pääasiassa oleilee pesässään.

Liito-orava on yksi 816 uhanalaisesta lajista, joiden ensisijainen asuinpaikka on metsä. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa liito-orava pudotettiin virheellisesti pois uhanalaisten lajien joukosta ja luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT). Liito-oravan kannanarvioinnista vastanneen Ilpo K. Hanskin ­mukaan laajemman ja ­uudemman aineiston perus­teella liito-oravan kanta on kuitenkin ­vähentynyt vuosina 2006–2016 noin 35 prosenttia. Näin ollen liito-oravan oikea uhanalaisuusluokitus on VU, uhanalainen vaarantunut. EU:n alueella liito-orava esiintyy Suomen lisäksi vain Virossa. Suomella onkin EU:n erityisvastuu huolehtia lajista.

Liito-orava on taigametsien eli pohjoisen havumetsävyöhykkeen peruslaji. Liito-oravat suosivat siis vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä.  Liito-orava valitsee mielellään pesäkseen tikankolon, jopa linnunpöntön tai risuista tehdyn oravan pesän. Suurissa haavoissa olevat kolot ovat erityisesti sen mieleen. Liito-oravalla on yhtä aikaa useita pesiä lähekkäin eri puissa.

Kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen väheneminen metsätalouden seurauksena uhkaa liito-oravaa. Uhanalaisuuden syy onkin esiintymisalueiden pirstaloituminen ja metsähakkuut. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella suojeltu eläin. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on lailla kielletty.

Toukokuu parasta aikaa havainnointiin

Haluaisitko nähdä salaperäisen liito-oravan? Paras aika sen bongaamiseen on juuri nyt, toukokuun loppuun asti. Jäljille pääsee parhaiten sen papanoista. Papanoita voi nähdä helpoiten puun juurilla lumien sulettua. Kevään edetessä aluskasvillisuus peittää lopulta papanat, jotka ovat vain riisinjyvän kokoisia ja vihertäviä. Talviaikaan papanat ovat hangella kullankellertäviä. Muistathan kuitenkin liito-oravan jälkiä etsiessäsi, että laissa on kielletty sen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymisaikaan!

Lämmin ja kesäinen tuulenpuuska heittää sammaleelle lasketun kartan lentoon. Samalla hetkellä vanhasta tikankolosta liitää suloinen pieni asukas seuraavaan haapaan. Hetki on taianomainen ja lumoava. Aavistus liito-oravasta on todettu varmaksi. Käsi kaivaa puhelimen taskusta. Havainto lähtee matkaamaan ELY- keskuksen kautta monimutkaiseen suojelujärjestelmään. Aina kuitenkin kannattaa yrittää.

Teksti: Riina Pippuri
Kuva: Pasi Parkkinen / Vastavalo.fi

Linkki artikkelin sivulle

Uhanalaiset metsälajit: Pikkuruiset ja pelottomat metsätiaiset

Hömötiainen ja töyhtötiainen kuuluvat metsätiaisiin, jotka luokitellaan nykyisin vaarantuneiksi lajeiksi. Syynä on voimakas metsätalous, joka vaikuttaa luonnontilaisten metsien määrään. Tämä näkyy lahopuita suosivien metsätiaisten, töyhtötiaisen ja hömötiaisen pesimäkannan vähenemisessä. Muutos on ollut nopeaa: lajit määriteltiin elinvoimaiseksi
[Lue lisää]

Uhanalaiset metsälajit: Pikkuruiset ja pelottomat metsätiaiset

×

Hömötiainen ja töyhtötiainen kuuluvat metsätiaisiin, jotka luokitellaan nykyisin vaarantuneiksi lajeiksi. Syynä on voimakas metsätalous, joka vaikuttaa luonnontilaisten metsien määrään. Tämä näkyy lahopuita suosivien metsätiaisten, töyhtötiaisen ja hömötiaisen pesimäkannan vähenemisessä. Muutos on ollut nopeaa: lajit määriteltiin elinvoimaiseksi vielä vuonna 2010 Suomen uhanalaisten lajien listalla (Suomen lajien uhanalaisuus − Punainen kirja 2010). Hömötiaisen kanta on romahtanut reilussa vuosikymmenessä yli 40 %. Töyhtötiaisella romahdus on ollut vielä nopeampaa: vastaavassa ajassa töyhtötiaiset vähenivät alle puoleen.

Metsätiaiset ovat vilkkaita, pieniä ja usein pelottomia metsän asukkaita. Metsätiaiset ovat kolopesijöitä, joten luonnontilaiset metsät, joissa on runsaasti lahopuuta, ovat niiden tärkeimpiä elinympäristöjä. Töyhtötiaisen ja hömötiaisen ravinto koostuu hyönteisistä ja siemenistä. Talviaikaan näitä pieniä kavereita voikin tavata lintulaudoilla nakertamassa talipalloja. Tiesitkö, että metsätiaiset varastoivat ruokaa talveksi jäkäliin ja puiden koloihin?


Moi! Olen töyhtötiainen ja kuulun 816 uhanalaiseen ensisijaisesti metsässä elävään lajiin. Minut erottaa parhaiten nimeni mukaisesta töyhdöstä päässä. Suurin uhka minulle on voimakas metsätalous. Enää ei löydy niin helposti lahopuita, joihin voisin tehdä pesäni. Joskus minulle kelpaavat pesäkoloiksi myös linnunpöntöt. Paikkalintuna minut voi tavata ympäri vuoden. Viihdyn parhaiten havumetsissä, etenkin karuissa männiköissä ympäri Suomen.

Kuva: Susanna Soisalo


Moi! Olen hömötiainen, yksi Suomen 816 uhanalaisesta metsälajista. Minut erottaa parhaiten mustasta päälaesta ja leukalapusta. Myös minua uhkaa voimakas metsätalous, joka on johtanut luonnontilaisten metsien ja erityisesti lahopuiden vähenemiseen. Minä pesin lahopökkelöihin, joihin teen yleensä itse kolon. Minut voi tavata havu- ja sekametsissä ympäri Suomen. Paikkalintuna minä vietän myös talveni täällä, lukuun ottamatta satunnaisia vaelluksia, jotka eivät kuitenkaan yllä merta pidemmälle.

Kuva ja tekstit: Riina Pippuri

Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Syödään yhdessä

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta. Syödään yhdessä! Usein kuulee tuskailua siitä, että pitäisi laittaa
[Lue lisää]

Mummoillen: Syödään yhdessä

×

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

Syödään yhdessä!

Usein kuulee tuskailua siitä, että pitäisi laittaa ruokaa seurueelle, jossa noudatetaan useaa eri ruokavaliota. Olisi mukavaa jakaa ja syödä yhdessä samaa ruokaa, tai kokin kärsivällisyys ei riitä valmistamaan jokaiselle erillistä annosta. Toisaalta huolettaa, mitä sekasyöjät ajattelevat vegaanisesta ruuasta (etenkin ne konservatiiviset seniorit!). Tarvetta maistuvalle, ”matalan kynnyksen” vegaaniselle ruualle siis on. Ja kynnyshän madaltuu ovelasti lapsuusnostalgiaan, maalaismummolaan ja 60-luvun ruokakomeroihin vetoamalla. Kuka voisi vastustaa perunamuusia ja lihapulliksi naamioituneita härkäpapupyöryköitä?

 

Sekasyöjänkin sekoittavat, mukavan pehmoiset härkäpapupyörykät

1 paketti (250 g) härkäpapuvalmistetta*

1 dl vettä

1 keitetty ja muussattu peruna

0,8 dl (gluteenittomia) korppujauhoja

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä 

1 tl juustokuminaa

1 tl chilijauhetta tai -hiutaleita

1 tl timjamia

1,5 tl pizzamaustetta

1,5 tl jauhelihamaustetta

3 rkl tomaattisosetta (pyreetä tai ketsuppia)

(suolaa)
(savuaromia)

1 rkl öljyä

Pane härkäpapuvalmiste, vesi, peruna ja korppujauhot tehosekoittimeen tai jauha ne sileähköksi massaksi tehokkaalla sauvasekoittimella. Silppua sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit; lisää mausteet ja tomaattisose. Kuumenna sekoitellen 1 minuutti, varo polttamasta. Lisää sipuliseos taikinaan. Anna maustua jonkin aikaa ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Pyörittele massasta pienehköjä pyöryköitä. Paista pyöryköitä öljyssä muutama minuutti käännellen, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Huom. Pyörykkätaikina on helposti murenevaa, joten pyöryköitä kannattaa käsitellä pannulla varovasti.

* Esimerkiksi Härkis. Huom. Valmistajan mukaan tuote on käytännössä gluteeniton, mutta sisältää pienen määrän ohramallasta. Soveltuvuus keliaakikolle kannattaa siis vielä tarkistaa.


Perunamuusi

1 kg (jauhoisia) perunoita

vettä

1 tl suolaa

noin 1–1,5 dl soijamaitoa tai perunoitten keitinvettä

(suolaa, margariinia)

Pese, kuori ja lohko perunat. Lisää ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä rauhallisella lämmöllä kannen alla puolisen tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Kaada vesi pois ja soseuta perunat survimella tai sähkövatkaimella. Lisää maitoa (tai talteen otettua keitinvettä), kunnes sose on sopivan sakeaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja nokare margariinia.

Tähteeksi jääneestä muusista voit valmistaa samana iltana tai seuraavana päivänä perunalepuskoita eli rieskoja eli limppuja. Rakkaalla läpyskällä on monta nimeä.


Perunalepuskat

2,5 dl notkeaa perunamuusia

2 dl jauhoja (perinteisesti ohrajauhoja, mutta mm. vehnä, speltti tai gluteeniton jauhoseos toimivat myös oikein hyvin)

(suolaa)

Sekoita muusi ja jauhot tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina pellille leivinpaperin päälle halkaisijaltaan n. 15-senttisiksi, ohuiksi (0,5–1 cm) rieskoiksi ja pistele ne haarukalla. Paista 225–250 asteen lämmössä 10–15 minuuttia ruskeapilkullisiksi. Tarjoa heti lämpimänä tai kietaise seuraavana päivänä lepuskan sisään esimerkiksi punajuuripestoa ja pari härkispalleroa.

Talven selän taittuessa ekologisia kierroksia lisätään vähentämällä ruokahävikkiä ja hyödyntämällä komeroista ja kellareista pussin- ja purkinpohjat. Klassisia jämäruokia ovat esimerkiksi pizza, sosekeitot, smoothiet, puurosämpylät, runebergintortut (niihin murskataan viimeiset joulupiparit tai kuivakakut!) sekä Amerikan herkku Rocky Road.


Soratie eli Rocky Road

200–300 g tummaa suklaata TAI vanhoja konvehteja ja suklaanjämiä

pieni pala margariinia tai kookosöljyä/rasvaa

OMAVALINTAISET TÄYTTEET:

Suolapähkinöitä

Pähkinöitä 

Muroja

Vaahtokarkkeja (vegaanisia myy mm. Vegekauppa)

Pipareita ja keksejä

Popcorneja

Marmeladinpaloja

Jne.

Huom. Tarkista tuotteiden vegaanisuus ja gluteenittomuus kaikille sopivaan versioon.

Sulata pilkotut suklaat ja rasva mikrossa. Anna jäähtyä hetki ja sekoita suklaasulaan sopivan pieniksi paloitellut täytteet. Täytteitä kannattaa laittaa sellainen määrä, että suklaa riittää sitomaan ne kunnolla yhteen. Vuoraa pieni uunivuoka (15×15 cm) leivinpaperilla ja levitä massa tasaisesti vuokaan. Halutessasi voit laittaa vielä pinnalle vaahtokarkkeja tai nonparelleja. Nosta vuoka jääkaappiin jähmettymään. Voit nopeuttaa jähmettymistä laittamalla vuoan hetkeksi aikaa pakastimeen. Leikkaa terävällä leipäveitsellä suklaalevy pieniksi neliöiksi. Säilytä Rocky Road -palat jääkaapissa.

 

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS