Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Kevätseuranta: Lintukevät ei pettänyt loskassakaan

  Keväällä 2017 kevättä seurattiin koleissa säissä. Kevät eteni huhti- toukokuulle räntäsateiden saattelemana. Vielä kesäkuun alussa pohjoisessa Lapissa oli lunta, eikä Luonto-Liiton Kevätseurantaan ollut tullut havaintoja mustikan kukinnoista Kuopiota pohjoisempaa. Muuttolintuja saapui maahamme kuitenkin maaliskuusta
[Lue lisää]

Kevätseuranta: Lintukevät ei pettänyt loskassakaan

×

 

Keväällä 2017 kevättä seurattiin koleissa säissä. Kevät eteni huhti- toukokuulle räntäsateiden saattelemana. Vielä kesäkuun alussa pohjoisessa Lapissa oli lunta, eikä Luonto-Liiton Kevätseurantaan ollut tullut havaintoja mustikan kukinnoista Kuopiota pohjoisempaa. Muuttolintuja saapui maahamme kuitenkin maaliskuusta alkaen, joten Kevätseurannan viime kevään ilmoitetuimmat havainnot koskivat siivekästä väkeä. Minkä linnun saapuminen on sinulle varma kevään merkki? Ilmoita havaintosi ensi keväänä Kevätseurannan lomakkeella verkossa!

 

Kevätseuranta kiinnitti huomiota yhteiseloon

Kevään 2017 Kevätseurannan teemaksi oli Luonto-Liiton luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusvaliokunnan toimesta valikoitunut Yhdessä kevääseen, kasvi- eläin- ja ihmismaailman keväinen yhteistyö ja yhteiselo. Teemalla haluttiin kannustaa ihmisiä retkeilemään kevätluonnossa yhdessä ja kiinnittämään samalla huomiota luonnonympäristössä tapahtuvaan kuhinaan. Teemalajeina havaintoja kerättiin kekomuurahaisista, hanhiparvista, kimalaisista, kukkivista pajuista, teeren soitimesta sekä ihmisseurueista piknikillä. Teemalajien lisäksi Kevätseurannassa olivat mukana tutut jokakeväiset vakiolajit. Kevään 2017 seurantaan osallistui yhteensä 1074 havainnoijaa yhteensä 10 602:lla ilmoitetulla havainnolla.

 

Kevät kertoo lajien tilasta ja ilmastosta

Kevätseuranta-kampanjaa Luonto-Liitossa suunnittelevan jaoston pitkäaikaiset aktiivit Anu Käppi ja Antti Salovaara ovat sekä mukana kampanjan suunnittelutyössä että innokkaita kevään seuraajia.

Vaikka viime kevät eteni hitaasti ja koleasti, tarjosi lintutaivas eteläisessä Suomessa asuvalle Salovaaralle elämyksiä heti alkukeväästä. -Loskaisena helmikuun 23. päivänä kevättäpinän laukaisivat kiurut, mutta parhaiten viime kevään havainnoista mieleeni jäi Helsingin Liuskasaaresta 15. maaliskuuta havaitsemani yksinäinen koilliseen suunnannut kurki – kevään ensimmäiseni, Salovaara riemuitsee.

Maaliskuussa saapumisensa aloittivat kurkien lisäksi laulujoutsenet, peipot ja töyhtöhyypät. Laulujoutsenet olivat koko viime kevään Kevätseurannan ilmoitetuin kevätmerkki. Lintutaivaalta saatiin maaliskuussa havaintoja myös kevään teemaan kuuluneesta hanhien muuttoparvesta. Huhtikuussa lintukevät jatkui naurulokkien, västäräkkien ja punakylkirastaiden havainnoilla. Koko viime kevään eniten havaintoja saaneista kymmenestä lajista seitsemän olikin muuttolintuja. Kasvimaailma heräili maaliskuussa lähinnä Etelä-Suomessa sinivuokkojen ja leskenlehtien myötä. Kylmistä säistä huolimatta huhtikuussa saatiin havaintoja myös sammakonkudusta eri puolilta maata.

Luonto-Liiton aktiivit Salovaara ja Käppi kokevat Kevätseurannan parissa tekemänsä vapaaehtoistyön merkitykselliseksi ja palkitsevaksi.


-Tulevan Kevätseurannan suunnittelu alkaa syksyn hämärinä päivinä ja mukavinta on mieleen hiipivä kevään odotuksen ja innostuksen tunne. On myös palkitsevaa seurata keväällä eri puolilta Suomea kertyviä havaintoja. Silloin muistaa, että suunnitteluun käytetyllä ajalla on ollut merkitystä, Käppi kertoo.

Teema Yhdessä kevääseen innosti havaitsijoita eniten maaliskuussa heräilleiden kekomuurahaisten havaintoina. Mukana teemassa ollut ‘Ihmiset piknikillä’ sai ensimmäiset havaintonsa toukokuussa samoihin aikoihin kun ensimmäiset havainnot sisiliskoista saatiin Etelä-Suomesta. Ihminen on tasalämpöinen, mutta käyttäytyy joskus keväisin kuin vaihtolämpöinen sisilisko, joka kömpii talvihorroksestaan vasta, kun aurinko lämmittää tarpeeksi.

Salovaara kertoo vapaaehtoisuuden jaostossa mahdollistavan oman osaamisen kehittämistä. -Nautin erityisesti kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Jaoston taitavalta porukalta pyydetään tämän tästä viestintätukea Luonto-Liiton projekteihin, ja minäkin olen päässyt toden teolla hiomaan taitojani. Samalla olen oppinut luonnosta hurjasti lisää, Salovaara kertoo.

Kevätseurannan harrastaminen opettaa tarkkailijaa sekä luonnosta, lajeista että niiden muutoksista. Muuttolintujen havainnointi kiinnittää huomiota lajimääriin ja paikkauskollisten lintujen paluuseen pesimäseuduille. Muutokset kannoissa ja kevään säässä kertovat myös globaaleista ympäristöongelmista ja ilmaston lämpenemisestä. Viime keväänä Kevätseurannan päättyessä maamme pohjoisosat odottivat vielä monia kevään merkeistä. Eteläisen Suomen koivulehvästö oli ehtinyt jo parisenttiseksi, mutta Pohjois-Suomesta ilmoitettiin vasta yksisenttisiä lehtiä. Kevät oli hidas ja kolea, joten muutos lapsuudestamme tuttuun vuodenkiertoon oli havaittavissa.

 

Kevättä seurataan taas tänä vuonna

Käppi ja Salovaara odottavat jo innolla tulevaa kevättä. Salovaara kertoo haluavansa seurata ja kuvata tulevaa kevättä järjestelmällisemmin kuin koskaan ennen. -Innostus keskittyy yleensä kevään alkuun, vaikka show jatkuu etelässäkin pitkälle kesäkuun puolelle, joten tänä vuonna aion olla tarkkana alkumetreiltä viimeisten muuttolintujen saapumiseen. Ja aion myös kirjata havainnot ahkerasti ylös, Salovaara suunnittelee. Käppi sen sijaan odottaa tulevan kevään yllätyksellisyyttä. -Keväällä on parasta, kun uloslähtiessä ei tiedä, minkä lajien ensihavaintoja saattaa tulla vastaan. Kevään ekoista perhosista näin unta jo joulun jälkeen, joten perhosretkiä odotan myös, Käppi unelmoi.

Ilmoita tulevan kevään havaintosi Kevätseurannan verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Voit jakaa havaintosi myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta. Käy tykkäämässä Kevätseurannasta Facebookissa ja Instagramissa! Lue lisää ja osallistu: www.kevatseuranta.fi

Teksti: Elina Silkelä

 

 

Kevätseurannan uudet tuulet

Nelikymppisenä on viimeistään aika uudistua. Pidämme tiukasti kiinni kampanjan perusasioista – kuten lajivalikoimasta ja seurantaviikonlopuista – mutta haluamme myös kehittää toimintaamme.

Paperilomakkeella palautettujen havaintojen määrä on laskenut kuin ketunhäntä kainalossa, joten keväästä 2018 alkaen otamme havaintoja vastaan vain verkossa. Verkkolomakkeista ryhdytään myös kehittämään entistä käyttäjäystävällisempiä. Perinteiset Kevätseuranta-viikonloput pysyvät edelleen havainnoinnin kiintopisteinä, mutta rohkaisemme nyt ilmoittamaan havaintoja herkemmin myös viikonloppujen välillä. Koska keväät ovat selvästi aikaistuneet, otamme mukaan yhden lisäviikonlopun ja aloitamme jo maaliskuun alkupäivinä. Entinen summittainen runsausarvio korvautuu tarkemmalla lukumäärällä. Onhan hienompaa kuulla, että pälvipellolle laskeutui 300 töyhtöhyyppää kuin tietää vain se, että niitä oli ainakin viisi!

Uudistusten vuonna palaamme silti perusteisiin. Teemana on näet Kevätseurannan unohdetut. Haluamme nostaa esiin sellaisia lajeja, joista saamme yleensä vähiten havaintoja – sekä muutamia, joiden runsautta ja levinneisyyttä on erityisen tarpeellista selvittää.

Teksti: Antti Salovaara

 

Linkki artikkelin sivulle

Luontokuvahaaste: Kännykät käteen ja pihalle

Kuva: Topi Lainio Anna-Elina Lahti hurmaa maisemakuvilla, Topi Lainio tunnetaan erityisesti kettukuvistaan ja Marinella Himaria kiehtovat yksityiskohdat. Tutustu Luonto-Liiton Luontokuvahaaste-kampanjan kolmeen kuvaajaan ja lue heidän vinkkinsä aloitteleville luontokuvaajille.   Anna-Elina Lahti Seuraa Instagramissa: @annisellis Anna-Elina
[Lue lisää]

Luontokuvahaaste: Kännykät käteen ja pihalle

×

Kuva: Topi Lainio

Anna-Elina Lahti hurmaa maisemakuvilla, Topi Lainio tunnetaan erityisesti kettukuvistaan ja Marinella Himaria kiehtovat yksityiskohdat. Tutustu Luonto-Liiton Luontokuvahaaste-kampanjan kolmeen kuvaajaan ja lue heidän vinkkinsä aloitteleville luontokuvaajille.

 

Anna-Elina Lahti

Seuraa Instagramissa: @annisellis

Anna-Elina Lahti nauttii suomalaisesta luonnosta eniten paukkuvassa pakkasessa. Talvisessa luonnossa yhdistyvät rauha ja raadollisuus. Kun mittari on kolmekymmentä astetta pakkasen puolella, saa luonnossa liikkua omassa rauhassaan.

Vaikka Lahti ulkoilee mieluiten pienellä porukalla, voi leiripaikalla syntyä kiinnostavia kohtaamisia tuntemattomienkin retkeilijöiden kanssa. Lahti uskoo, että luonnossa oleminen muuttaa ihmistä.

— Koskaan ei voi tietää, millaisia ihmiset ovat arkielämässä, tai miten stressi vaikuttaa heihin. Nuotion äärellä syntyy mielenkiintoisia juttutuokioita, Lahti kertoo.

Luonto yhdistää ihmisiä myös somessa. Kuviinsa Lahti pyrkii ikuistamaan sen fiiliksen, joka hänellä on kuvaushetkellä ollut.

— Sosiaalisen median kautta on ollut mukavaa näyttää suomalaista luontoa myös kansainväliselle yleisölle.

Luonto osaa myös yllättää, eikä kamera tule silloin välttämättä mieleenkään. Petkeljärven kansallispuistossa Anna-Elina Lahti kohtasi metsänvanhuksen, johon retkeillessä harvemmin törmää. Kova sade oli tehnyt pitkospuista liukkaat, ja kolmen naisen seurue eteni hiljaa keskittyen. Omissa ajatuksissaan oli ilmeisesti myös karhu, joka ei huomannut lähestyvää seuruetta. Kenties sade vaimensi kulkijoiden äänet, eivätkä vieraat hajut kantautuneet sen nenään. Kohtaaminen silmästä silmään oli ilmeisesti vain parista kymmenestä metristä kiinni, sillä yhtäkkiä naiset näkivät karhun etääntyvän heistä kauempana suolla.

Yllättävä kohtaaminen karhun kanssa ei saanut Lahtea pelkäämään. Pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa kasvanut Lahti on liikkunut metsässä lapsesta asti ja tuhahtaa alueella kiihkeänä käyneelle petokeskustelulle.

— Kyllä siinä syke nousi, mutta olihan se hieno elämys, jonka haluaisin kokea uudestaan.

Kuva: Anna-Elina Lahti

Topi Lainio

Seuraa Instagramissa: @finnrobert

Lappeenrantalaisen Topi Lainion kuvat ovat todiste siitä, että upeiden luontokuvien takia ei tarvitse matkustaa kauas.

— Suurimman osan kuvistani olen ottanut 20 kilometrin päässä kotoa, Lainio kertoo.

Luonto ei ole aina ollut Lainion kiinnostuksenkohteissa ykkössijalla. Kuten monia muitakin, yläasteikäisenä häntä kiinnostivat muut asiat. Vasta valokuvaamisen myötä Lainio innostui tosissaan luonnossa liikkumisesta.

Luontokuvaaminen on opettanut Lainiolle kärsivällisyyttä. Kuvauskopissa saattaa kulua muutama päivä karhua odotellessa, eikä kontio silti ole eksynyt kameran eteen. Pari päivää on silti lyhyt aika, sillä kohtaamista kettujen kanssa voi joutua odottelemaan viikkoja.

Ketut eivät tassuttele kameran eteen sattumalta. Lainio kyselee vinkkejä muilta ja seuraa eläinten jälkiä. Vaikka ensitapaamista kettujen kanssa voi joutua odottamaan, ovat ne Lainion mukaan silti hyvä kuvauskohde.

— Ketut ovat uteliaita. Ne eivät pelkää eivätkä ole vaarallisia.

Odottaminen palkitaan, kun eläin vihdoin ilmestyy näkyviin. Innostuksen voi kuulla äänestä Lainion muistellessa ketunpoikia, jotka ihastuttivat ihmisiä myös Instagramissa.

— Tilanne kesti vain viitisen sekuntia, mutta se on jäänyt mieleeni ihan ykköshetkenä.

Helsinki Design Schoolissa valokuvausta opiskellut Lainio toivoo, että kuvaamisesta tulisi hänelle ammatti. Ehkä linssin eteen astelee vielä jonain päivänä jääkarhu, joka on ensimmäisenä kuvaajan toivelistalla.

 

Marinella Himari

Kuva: Patrick Degerman

Seuraa Instagramissa: @nellahimari

— Jokaisen ihmisen pitäisi käydä kerran elämässään telttailemassa yksin tai nukkua yö ulkona, sanoo Marinella Himari.

Häntä kiehtoo luonnon tarjoama rauha. Se että saa olla itsekseen, vaikka ei aluksi edes tajuaisi kaipaavansa yksinoloa.

Himarin ensimmäinen yö yksin teltassa oli jännittävä. Kuuluu risahduksia. Mikä tuolla liikkuu? Rasahduksia. Tuijottaako metsänreunasta silmäpari? Mutta kun jännitys laukeaa, kokemus on Himarin mukaan voimaannuttava. Hän toivoo, että muutkin saisivat kokea saman.

Himari suhtautuu intohimoisesti suomalaiseen luontoon. Hänen mielenmaisemaansa kuvittavat järvet ja havumetsät. Teltta, nuotio ja perhokalastustarvikkeet järven rannalla – ajatus saa eränaisen huokaamaan onnesta.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Himarin mielestä hänen nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä olisi aineista maailman luontopääkaupungiksi. Keskuspuisto, lukuisat saaret, läheiset kansallispuistot, Uutelan luontopolut ja lukemattomat muut kohteet tarjoavat mahdollisuuksia lähiluonnossa retkeilyyn. Himarin mukaan missään Helsinkiä vastaavassa eurooppalaisessa kaupungissa ei ole yhtä paljon helposti tavoitettavaa luontoa.

Himarin suhde luontoon syntyi perheen mökillä Pohjois-Savossa. Koskeloveden rannalla Himari kalasti isänsä opissa. Isältään hän sai myös ensimmäisen kameransa viidennellä luokalla. Vuosien varrella kokeilemalla ja kamerakalustoa päivittämällä kuvat muuttuivat yhä ammattimaisemmiksi. Inspiraatiota Himari ammentaa muiden kuvaajien luennoilta.

—  Nykyisin tekniikat voi helposti oppia esimerkiksi YouTubesta tutoriaaleja katsomalla, mutta muiden ihmisten tarinoista saa aina uutta potkua, Himari sanoo.

Teolliseksi muotoilijaksi valmistunutta Himaria kiehtovat luonnon yksityiskohdat. Pienen pieni kanervankukka, simpukka tai upean symmetrinen käpy houkuttelevat kaivamaan kameran esiin.

— Luonto itsessään luo taideteoksia, joita minä dokumentoin, Himari pohtii.

Myös kirjoittaminen on ollut pienestä pitäen rakas harrastus, ja suosittua Kaukokaipuu-blogia kirjoittava Himari pitääkin itseään ensisijaisesti kirjoittajana. Kuvien ja tarinoiden avulla hän houkuttelee ihmisiä kotimaan luontoon ja toivoo, että samalla arvostus luontoa kohtaan lisääntyisi.

— Luonto on kaunista kuvattavaa, mutta se ei ole täällä ikuisesti, jos emme pidä siitä huolta.

 

Vinkkejä aloittelevalle luontokuvaajalle:

  • Luonto ensin! Noudata kunkin alueen järjestyssääntöjä. Hyvä kuva ei saa syntyä keinolla millä hyvänsä.
  • Kuvaaminen on helppo aloittaa lähiluonnosta. Tutki tuttuja paikkoja uusin silmin. Etsi uusia kuvakulmia. Laskeudu kuvattavan asian tasolle.
  • Älä anna sään lannistaa. Huonossakin säässä voi saada kiinnostavia kuvia. Puhelimen suojakuori on halpa tapa suojata kännykkä kosteudelta.
  • Kun kevät alkaa hiljalleen koittaa, uutta kuvattavaa ilmestyy koko ajan lisää. Tutki esimerkiksi jäämuodostumia, lumen sulamista tai veden liikettä puroissa. Lunta vasten luonnon yksityiskohdat erottuvat kauniisti.
  • Muista, että etenkin eläinten kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä.
  • Pakkaa mukaan eväät, niin nälkä ei yllätä kesken kuvausretken.
  • Elä luonnon kellon mukaan. Paras aika kuvata on usein aamulla tai illalla. Kirkas keskipäivän valo on kuvaamisen kannalta usein turhan kova.
  • Älä vertaa itseäsi muihin tai aseta odotuksia liian korkealle. Kokeilemalla oppii. Huippukuvaajillakin on taustalla lukematon määrä epäonnistuneita otoksia.
  • Useimmat kuvaajat jälkikäsittelevät kuviaan. Myös kännykkään on saatavilla useita kuvankäsittelyyn tarkoitettuja sovelluksia. Useimpien kännyköiden kameroissa voi ottaa käyttöön ruudukon, joka auttaa sommittelussa.

Teksti: Aino Saarenmaa

 

Kuva: Marinella Himari

Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Työtovereina porkkana, peruna ja punajuuri

Porkkala oli toissa joulun ruokailmiö. Nyt kun savuarominmetsästys on tasaantunut, ei tätä mainiota syötävää kannata kuitenkaan unohtaa, koska se taipuu monenlaisiin resepteihin. Näin kevättalvella porkkalasta voi tehdä herkullisia täytteitä uuniperunoille, blineille ja rinkeleille. Tai kokeilla
[Lue lisää]

Mummoillen: Työtovereina porkkana, peruna ja punajuuri

×

Porkkala oli toissa joulun ruokailmiö. Nyt kun savuarominmetsästys on tasaantunut, ei tätä mainiota syötävää kannata kuitenkaan unohtaa, koska se taipuu monenlaisiin resepteihin. Näin kevättalvella porkkalasta voi tehdä herkullisia täytteitä uuniperunoille, blineille ja rinkeleille. Tai kokeilla porkkalan punajuuriversiota, olisiko se sitten punajuurikkalaa vai savuporojuurikasta…? Merisuolakuoressa paistamisen sijaan porkkanat ja punajuuret voi kypsentää myös foliossa, jolloin suolaisuutta voi säätää vähäisemmäksi.

Juomasuositusten sijasta mummoilija antaa ruokien seuraksi taideteossuosituksia, joihin kannattaa tutustua.

Teksti ja kuvat Kaisa Illukka

 

 

Porkkala-uuniperunat (4:lle)

8 isoa paksua porkkanaa

1-2 tl rouhittua merisuolaa

4 tl nestemäistä savuaromia

2 tl valkoviinietikkaa

2 tl rypsiöljyä

Kääri kuorimattomat porkkanat folioon. Paista 190-asteisessa uunissa 1½ tuntia. Kuori kypsät porkkanat ja siivuta niistä juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuita lastuja. Lado siivut rasiaan ja sekoita joukkoon valkoviinietikka, rypsiöljy, suolaa ja savuaromi. Anna maustua jääkaapissa vuorokausi. Porkkala säilyy jääkaapissa viikon verran.

 

Uuniperunat

8 jauhoista, isompaa perunaa (esim. Rosamunda)

Margariinia

Kääri perunat folioon ja kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 1 ½ tuntia. Tee kypsiin perunoihin viilto ja laita päälle nokare margariinia sulamaan.

 

Porkkalatahna

300 g kaurafraichea
n. 3 dl pilkottua porkkalaa
1 pieni punasipuli hienonnettuna
3 tl sinappia
kourallinen silputtua tilliä
1 tl rouhittua musta- tai sitruunapippuria
1 tl suolaa (riippuu porkkalan suolaisuudesta)

Pikkuisen sitruunamehua

Sekoita kaikki aineet keskenään ja tarjoile uuniperunoitten kanssa.

 

Taidesuositus: Siinä missä kevättalven kellarista tai marketin laarista kaivetaan ekologisia ja kaikin puolin kohtuullisia juureksia, taiteen suhteen voi nauttia vähän kohtuuttomammistakin jutuista. Tällainen on esimerkiksi Harry Salmenniemen novelli Fantastinen salaatti, jonka reseptiä voisi lukea vaikka vertauskuvana ajastamme, joka samalla köyhdyttää luonnon diversiteettiä, mutta kasvattaa kaupallisten tuotteiden valikoimaa. Novelli ei ole ankea, sitä lukiessa saa nauraa vedet silmissä. (Kokoelmassa Uraanilamppu ja muita novelleja, 2017)

 

Savupunajuuri-bagelit

4 keskikokoista punajuurta

½ – 1 tl rouhittua merisuolaa

3 tl nestemäistä savuaromia

1 tl valkoviinietikkaa

1 tl rypsiöljyä

Bageleita tai vesirinkeleitä

Kauratuorejuustoa

Kurkkua

Kapriksia

Ruohosipulia

Kypsennä ja valmista kuten porkkalaporkkanat. Punajuuri on olemukseltaan makeampi juures, eikä tarvitse niin paljoa suolaa, mutta savuaromia voi tuunata oman maun mukaan, ehkä porkkanoita hieman enemmän maistuakseen.

Levitä halkaistulle rinkelille tuorejuustoa, maustuneita punajuurisiivuja, kurkkua, kapriksia ja silputtua ruohosipulia.

 

Taidesuositus: Kronoksen talo on taiteilijaryhmä IC-98:n teos, jossa Pöytyällä sijaitseva aidattu kiinteistö jätetään koskemattomaksi määräämättömäksi ajaksi. Aluetta ei hoideta eikä ylläpidetä millään tavalla. Rakennukset saavat rauhassa rappeutua ja kasvit vallata alueen. Kronoksen talossa aika saa asua ja tehdä tekosiaan, vähän niin kuin suojellussa vanhassa metsässä.

 

Liian helpot ja kohtuuttoman terveelliset browniet (6–8 palaa)

2 dl omenasosetta

1 dl maapähkinävoita

Vajaa 1 dl (raaka)kaakaojauhetta

2 rkl kookossokeria (mikäli käytät makeuttamatonta omenasosetta)

50 g tummaa suklaata paloiteltuna

Yhdistä ainekset ja levitä taikina n. 20 x 15 cm kokoiseen uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, mutta mikäli leivonnainen on tässä vaiheessa vielä löysä, jatka paistamista, kunnes levy pysyy koossa. Brownieitten kuuluu jäädä keskeltä tahmeiksi. Leikkaa jäähtynyt levy paloiksi.

 

Taidesuositus: Anni Rapinoja on Hailuodossa asuva taiteilija, joka tekee muun muassa pajunkissoista korkokenkiä, järviruo’oista takkeja ja papanoista kattokruunuja. Teostensa nimeen Rapinoja liittää maininnan ”työtoverina järviruoko/hirvi/jänis”. Mummoilija on liikuttunut taiteilijan tavasta tunnustaa työtoverinsa, niitä ilmanhan ihminen ei tässä maailmassa pitkälle pääse.

 

Linkki artikkelin sivulle

DIY: Kuvansiirtotaidetta

  Helpolla kuvansiirtotekniikalla saat haluamasi taideteoksen vaikkapa kangaskassin kylkeen tai tauluksi seinälle. Voit siirtää kuvan myös suoraan kangaskassiin, mutta huomioi, että kuva ei kestä pesua. Tarvikkeet: puuvillakangasta (esim. vanha tyynyliina), tulostustarvikkeet, Erikeeper-liimaa, pensseli, pehmeä sieni,
[Lue lisää]

DIY: Kuvansiirtotaidetta

×

 

Helpolla kuvansiirtotekniikalla saat haluamasi taideteoksen vaikkapa kangaskassin kylkeen tai tauluksi seinälle. Voit siirtää kuvan myös suoraan kangaskassiin, mutta huomioi, että kuva ei kestä pesua.

Tarvikkeet: puuvillakangasta (esim. vanha tyynyliina), tulostustarvikkeet, Erikeeper-liimaa, pensseli, pehmeä sieni, vettä

  1. Tulosta kuva, jonka haluat siirtää. Kuva tulee kankaalle peilikuvana, joten ainakin tekstiä sisältävät kuvat kannattaa tulostaa peilikuvaksi käännettyinä.
  2. Leikkaa kuva tarkasti reunoja pitkin ja kankaasta joka suuntaan vähintään 3 cm suurempi pala.
  3. Liimaa kuva kankaalle kuvapuoli alaspäin. Levitä liimaa reilusti kuvan päälle reunoja myöten ja silittele kuva huolellisesti kankaalle, jotta väliin ei jää ilmakuplia. Pyyhi yli tursuava liima pois. Anna kuivua ilmavasti yön yli.
  4. Kastele paperi sienellä ja hankaa pintaa sormella, jolloin paperi rullautuu irti. Alin mustekerros jää kiinni kankaaseen. Ole varovainen kuvan reunojen ja alimpien paperikerrosten kanssa. Työn kuivuessa näet, jos jossakin kohdassa on vielä paperikuitua, ja voit kastella kuvan uudestaan. Pyyhi irtokuidut lopuksi varovasti sienellä.
  5. Huolittele halutessasi silittämällä nurjalta puolelta leivinpaperin läpi ja ompelemalla reunat.

 

Kuvien taideteokset: Alfons Mucha, Gustave Doré, Vincent van Gogh ja Lewis Carroll

Vinkki: Huomioi taideteosten tekijänoikeudet! Jos eurooppalaisen taiteilijan kuolemasta on kulunut 70 vuotta tai enemmän, hänen teoksiaan saa käyttää vapaasti. Näppärää on valita Google-hakuvaiheessa Kuvahaku -> Työkalut -> Käyttöoikeudet -> Saa käyttää uudelleen ja muokata.

 

Teksti: Vilma Tammelin

Kuvat: Matilda Saarikoski

Linkki artikkelin sivulle

DIY: Uhanalaisia joulunvietossa

Uhanalaisia joulunvietossa Teksti: Vilma Tammelin, Kuvat: Lotta Leppälä Kauniit pahvipakkaukset saavat uuden elämän haitarimaisena pöytäkoristeena, jossa seikkailee uhanalaisia lajeja Suomesta ja muualta. Tarvikkeet: Clipper-teepaketteja tai muita pahvipakkauksia, lyijykynä, ohutta paperia, sakset, liimapuikko Valmista piirrustuskaavat: Piirrä
[Lue lisää]

DIY: Uhanalaisia joulunvietossa

×

Uhanalaisia joulunvietossa

Teksti: Vilma Tammelin, Kuvat: Lotta Leppälä

Kauniit pahvipakkaukset saavat uuden elämän haitarimaisena pöytäkoristeena, jossa seikkailee uhanalaisia lajeja Suomesta ja muualta.

Tarvikkeet: Clipper-teepaketteja tai muita pahvipakkauksia, lyijykynä, ohutta paperia, sakset, liimapuikko

  1. Valmista piirrustuskaavat: Piirrä eläinkuviot mallista läpi tulostuspaperille. Malli Clipper-paketin mitoilla löytyy lehdestä/osoitteesta nuortenluonto.fi. Muiden pakkausten kanssa muokkaa kuvia niin, että yksi eläin mahtuu yhdelle pakkauksen sivulle. Leikkaa eläinkaavat irti yksi osio kerrallaan.
  2. Avaa pakettien saumat erottamalla liimatut pinnat toisistaan. Levitä paketit litteiksi ja sommittele ne jonoksi haluamaasi järjestykseen. Piirrä kaavojen avulla paketin nurjalle puolelle eläinten ääriviivat. Jätä vähintään saumakohtien ylä- tai alareunoihin eläimiä yhdistävät kohdat.
  3. Leikkaa paketti ääriviivoja pitkin, yhtenä kappaleena. Ylimääräiset lipareet – sivusaumaa lukuunottamatta – kannattaa leikata pois heti aluksi, yksityiskohdat taas viimeisenä.
  4. Yhdistä paketit toisiinsa hyödyntäen sivusaumaa: Aseta toinen paketti sauman päälle ja piirrä leikatun kuvion ääriviivat saumaan. Leikkaa ja liimaa niin, että eläinkuvio menee päällekkäin sauman kohdalta.
  5. Taittele pakettijono haitarimaisesti kasaan ja jätä kirjapinon alle puristumaan muutamaksi tunniksi. Avaa ja ihaile omatekoista pöytäkoristetta!

Linkki artikkelin sivulle

Uhanalaiset metsälajit: Aarnimetsien lahuri

Teksti: Jenni Toikkanen Kuva: Raimo Peltonen Esitän sinulle luontovisakysymyksen: minkä raidallisen, lentävän ötökän etujalat sojottavat pään molemmin puolin yläviistoon, kun se istuskelee lehdellä? Tietysti aarnilahurin! Ai eikö vieläkään sano mitään? No minäpä kerron. Aarnilahuri (Temnostoma angustistriatum)
[Lue lisää]

Uhanalaiset metsälajit: Aarnimetsien lahuri

×

Teksti: Jenni Toikkanen

Kuva: Raimo Peltonen

Esitän sinulle luontovisakysymyksen: minkä raidallisen, lentävän ötökän etujalat sojottavat pään molemmin puolin yläviistoon, kun se istuskelee lehdellä? Tietysti aarnilahurin! Ai eikö vieläkään sano mitään? No minäpä kerron.

Aarnilahuri (Temnostoma angustistriatum) on kukkakärpänen. Kuten muutkin aikuiset kukkakärpäset, myös aarnilahuri lentelee kukasta kukkaan syöden siitepölyä ja mettä. Mieluiten se vierailee koiranputkella ja muilla sarjakukkaisilla, ja samalla se pölyttää kukkia. Aarnilahurin voi nähdä kesä-heinäkuussa esimerkiksi metsän reunoilla, niityillä ja pientareilla, joissa se viettää lajityypillistä kärpäselämää.

Lajin outo tapa pitää etukinttujaan yläviistossa on sen viimeisen päälle viilattu käyttäytymismalli, jolla se matkii ampiaisia ja muita pistiäisiä. Pistiäisillä kun on pitkät tuntosarvet, kärpäsillä onnettoman lyhyet. Identiteettivarkautta korostaa vielä se, että aarnilahuri on väriltään keltamustaraidallinen ja sen siipien etureunat ovat tummentuneet. Matkimalla myrkkyampiaisia se välttelee joutumasta saalistajan, kuten linnun tai hämähäkin, ruuaksi.

Aarnilahurin nimi viittaa metsiin, mutta mitä tekemistä pölyttäjällä on metsissä. Kärpäset ovat siitä huikeita otuksia, että niillä on täydellinen muodonmuutos. Aikuinen kärpänen munii munan, josta kehittyy toukka. Toukkavaiheen jälkeen lahurin toukka koteloituu ja kotelosta kuoriutuu aikuinen. Aikuisvaihetta lukuun ottamatta aarnilahurin kaikki muut vaiheet elävät vanhoissa lehdoissa tai lehtomaisissa kangasmetsissä, kosteilla koivun ja haavan maalahopuilla. Aarnilahuri on vaarantunut (VU) laji. Sen uhanalaisuuden syitä ovat vanhojen lehtometsien ja lahopuun väheneminen ihmistoiminnan seurauksena.

Ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen, että metsillä olisi jotain tekemistä pölytyksen kanssa. Mutta kyllä niillä on. Metsät ovat monen pölyttäjän koti – joko aikuiselle tai muulle kehitysvaiheelle. Siksi metsien monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeää myös pölyttäjälajiston elinvoimaisuuden ja siten ruuantuotannon kannalta.

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS