Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton lehti nuorilta nuorille. Lehden vakioaiheita ovat ympäristönsuojelu, ympäristöystävällinen elämäntapa, luonnonharrastus ja kulttuuri. Nuorten Luontoa tekevät nuoret yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


Rumat uhanalaiset

Kuka suojelisi rumilusta?  Teksti: Juuli Lehtinen  Kuvat: Maria Tuunanen    Kumman suojeluun lahjoittaisit, kitasammen vai saimaannorpan? Kun tietoisesti tai tiedostamatta valikoidaan luonnonsuojelulle keulakuvia, söpöimmät lajit ovat voittajia ja kitasammen kaltaiset eliömaailman rumilukset jäävät unholaan.    
[Lue lisää]

Rumat uhanalaiset

×

Kuka suojelisi rumilusta? 

Teksti: Juuli Lehtinen 

Kuvat: Maria Tuunanen 

 

Kumman suojeluun lahjoittaisit, kitasammen vai saimaannorpan? Kun tietoisesti tai tiedostamatta valikoidaan luonnonsuojelulle keulakuvia, söpöimmät lajit ovat voittajia ja kitasammen kaltaiset eliömaailman rumilukset jäävät unholaan.  
 

Jokainen tuntee luonnonsuojelun uljaat, kauniit ja söpöt keulakuvat. Valloittavan suloiset lajit, kuten saimaannorppa ja isopanda ovat tuttuja luonnonsuojelujärjestöjen logoista, tuotteista ja koskettavista dokumenteista. Luultavasti osaisit nimetä lukuisia muitakin uhanalaisia lajeja, joiden säilyttämiseksi kerätään rahaa sekä jaetaan tietoutta. 

Samanaikaisesti monet rumat, pelottavat ja vähemmän tunnetut, mutta yhtä kriittisesti suojelua tarvitsevat lajit pysyvät piilossa julkisuudelta. Huomio jakautuu uhanalaisten lajien välillä epätasaisesti, vaikka todellisuudessa meillä ei olisi varaa valikoida, mikä laji ansaitsee suojelua ja mikä ei – ainakaan ulkonäön perusteella. 

Tietyistä lajeista muodostuu kaupallisen luonnonsuojelun keulakuvia monista syistä, joita ovat muun muassa ”maskottiarvo”, eliöryhmä, elinalue sekä se, miten tunnettu laji on. Merkitystä on lisäksi lajin uhanalaisuusluokituksella, sillä useimmat tunnetut keulakuvalajit ovat äärimmäisen uhanalaisia. 

Suuri yleisö huolestuu – jos edes huolestuu – yleensä vasta kun ilmenee, että jokin laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Jos laji on luokitteluportaikossa vain vaarantunut tai silmällä pidettävä, se pysyy sivussa valokeilasta. 

Keulakuviksi muotoutuvat luonnostaan viehättävät lajit, jotka aiheuttavat ihmisissä positiivisia tunteita, sillä ne kasvattavat järjestöjen kassavirtaa ja edistävät niiden toimintaa. Siksi keulakuvat ovat usein eläimiä, yleisimmin nisäkkäitä, sillä ne ovat parhaiten tunnettuja eliöitä. 

Kärjistäen voisi sanoa, että suojelujärjestöjä ei lajin uhanalaisuudesta huolimatta kiinnosta sademetsän karikkeessa viipottava, mikroskooppisen pieni hyönteinen tai vaatimattoman näköinen kasvi.  

Suosittujen lajien saama huomio on osittain pois lukuisilta muilta uhanalaisilta lajeilta, kun ihminen toiminnallaan asettaa lajit tärkeysjärjestykseen tahallisesti tai tahattomasti. Lajin suloisuus, näyttävyys tai kiehtovuus ei kuitenkaan saisi ratkaista sen suojeluun käytettävää rahallista panosta, sillä jokainen laji on omassa elinympäristössään sekä koko maailman elonkirjossa tärkeä. 

Suojeluun erikoistuneet ammattilaiset onneksemme tekevät suojelutyötä ekologisin perustein niidenkin uhanalaisten lajien eteen, joita suuri yleisö ei tunne. Lohdullista on myös se, että lähtökohtaisesti kaikki luonnonsuojelutyö hyödyttää useampia lajeja riippumatta siitä, mihin lajiin toimet kohdistetaan. Näin kansikuvalajin suojelu saattaa siis epäsuorasti helpottaa muidenkin uhanalaisten lajien ahdinkoa.

Omaa tietämystään muistakin uhanalaisista lajeista kuin luonnonsuojelun kansikuvalajeista voi kasvattaa itsenäisesti. Listasimme muutamia mielenkiintoisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät syystä tai toisesta ole koko kansan tuntemia suojelutyön söpöjä keulakuvia.  

 

Huppukorppikotka 

Kaljupäinen huppukorppikotka ei ehkä ole Afrikan taivaan korein tai suurin lintu, mutta jättäisi kadotessaan merkittävän aukon Sahelin savannien lajikirjoon. Merkityksestään huolimatta harva on edes kuullut tästä enintään kaksi kiloa painavasta, tummanruskeasta korppikotkalajista, saati sitten törmännyt siihen luonnonsuojelun kuvastossa. Kymmenen vuotta sitten kanta oli enää noin 200 000 yksilöä ja se on ollut selvässä laskussa. Laji viihtyy parhaiten asutuksen läheisyydessä sekä vesistöjen äärellä. Suurimpia uhkia lajille ovat metsästys, myrkyt sekä elinympäristöjen tuhoutuminen.   

Kaksikyttyräinen kameli 

Kaksikyttyräinen kameli on etelänlomilta tuttu, idän eksotiikkaa tihkuva näky. Kameli ei kuitenkaan todennäköisesti tuo ensimmäisenä mieleesi suojelutyötä, vaikka luonnonvarainen laji on äärimmäisen uhanalainen. Luonnonvaraisena kaksikyttyräisiä kameleita elää Aasian sisäosissa enää alle tuhat yksilöä. Merkittävimpiä uhkia lajille ovat laiton metsästys, veden saannin vaikeudet, ympäristömyrkyt, sudet sekä risteytyminen kotieläiminä olevien kamelien kanssa ja siitä seuraava hedelmättömyys.  

Australianaavikkorotta 

Vaatimattoman näköinen australianaavikkorotta on kertaalleen jo sukupuuttoon kuolleeksi luultu jyrsijä. Lajin karvapeite on kellertävänruskea, ja noin sata grammaa painava ruumis on vaaksan mittainen. Australianaavikkorotan elintapoja ei tunneta tarkasti, mutta lajin tiedetään elävän pääasiassa ruohikkoisilla ja kallioisilla alueilla sekä avoimissa metsissä Australian pohjoisosissa. Yksilömäärän arvioidaan olevan enää alle tuhat. Lajia uhkaavat maastopalot, joille lajin ominaiset elinympäristöt ovat erityisen alttiita, sekä pedot, joihin lukeutuvat myös villiintyneet lemmikkikissat ja koirat.  

Kitasampi 

Merihirviötä muistuttava kitasampi on Kaspianmerellä, Asovanmerellä, Mustallamerellä sekä näiden merien laskujoissa esiintyvä vaelluskalalaji. Useiden metrien pituiseksi ja yli 3000-kiloiseksi kasvavaa kitasampea ei enää esiinny lainkaan Adrianmerellä. Lajia uhkaa etenkin jokien patoaminen, mutta  myös kalastus, sillä lajin mädistä valmistettava beluga-kaviaari kuuluu maailman arvostetuimpiin. Pitkäikäinen, jopa yli satavuotiaaksi elävä sampi on mätinsä vuoksi yleisesti viljelty kalalaji. 

 

Linkki artikkelin sivulle

DIY

DIY-Paidan värjäys kurkumalla Teksti ja kuvat : Noora Ketolainen   Vaatteiden värjäys luonnon omilla väriaineilla on hauskaa ja helppoa! Vanha paita saa uuden elämän pirteän keltaisena, kun se värjätään kurkumalla.   Värjäyksessä on tärkeää huomioida
[Lue lisää]

DIY

×

DIY-Paidan värjäys kurkumalla

Teksti ja kuvat : Noora Ketolainen

 

Vaatteiden värjäys luonnon omilla väriaineilla on hauskaa ja helppoa! Vanha paita saa uuden elämän pirteän keltaisena, kun se värjätään kurkumalla.

 

Värjäyksessä on tärkeää huomioida paidan materiaali, sillä eri kangasmateriaalit voivat käyttäytyä värjättäessä eri tavalla. Paras materiaali värjäykseen on luonnonkuitu, kuten pellava tai puuvilla. Silkki ja villa eivät kestä kovin kuumaa vettä.

Kun värjäät kangasta luonnon väriaineilla, lopputulos voi vaihdella eikä väristä tule välttämättä yhtä intensiivinen kuin synteettisillä väriaineilla. Väri voi myös haalentua pesussa.

Kurkuman lisäksi värjätä voi monella muulla luonnon väriaineella ‒ kokeile värjäykseen myös vaikkapa sipulin tai avokadon kuoria tai punakaalia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TARVIKKEET

  • Kuivattua kurkumaa: mitä enemmän, sitä intensiivisempi väristä tulee (jutussa käytetty n. 3 rkl kurkumaa)
  • Värjättävä materiaali (jutussa värjätty paita ja pellavaliina)
  • Kattila
  • Kauha

 

HUOM! Koska kurkuma on helposti värjäävää, suojaathan ympäristön ja laita yllesi sellaiset vaatteet, jotka saavat sotkeutua.

 

OHJE

  1. Pese värjättävä tekstiili ja kastele se märäksi ennen värjäystä, jotta väri tarttuu paremmin.
  2. Lisää kattilaan vesi ja kurkumajauhe Keitä värilientä n. 30‒60 minuuttia riippuen siitä, kuinka intensiivisen värin haluat. Jutussa kurkumaa keitettiin tunti.
  3. Lisää värjättävä tekstiili kattilaan ja pidä vesi lämpimänä n. 20‒60 minuuttia. Älä keitä! Painele ja liikuttele kangasta tasaisen värin saamiseksi.
  4. Huuhtele värjättävä tekstiili viileällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Nosta kuivumaan. Mikäli kuivatat ulkona, vältä suoraa aurinkonpaistetta, sillä se haalentaa väriä.

 

Vinkki! Voit värjätä myös lankoja samalla tekniikalla.

Linkki artikkelin sivulle

Tiede tekee eläinten tunteet näkyväksi

  Teksti Hilla Laakkonen ja Katariina Lehtola Valokuvat Hilla Laakkonen Kuvitus Maria Leskinen Oletko pohtinut, minkälaista on olla jokin muu eläin kuin ihminen? Tiede selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita eläimillä on.     Eläinten tietoisuutta on vaikea
[Lue lisää]

Tiede tekee eläinten tunteet näkyväksi

×

 

Teksti Hilla Laakkonen ja Katariina Lehtola

Valokuvat Hilla Laakkonen

Kuvitus Maria Leskinen

Oletko pohtinut, minkälaista on olla jokin muu eläin kuin ihminen? Tiede selvittää, minkälaisia ajatuksia ja tunteita eläimillä on.  

 

Eläinten tietoisuutta on vaikea mitata, joten tietoa niiden ajatuksista ja tunteista kerätään useimmiten seuraamalla eläinten käyttäytymistä ja tuntemalla niiden biologiset ja psykologiset perustarpeet. Vesi, ruoka ja uni ovat esimerkkejä biologisista perustarpeista, joita kaikki eläimet tarvitsevat elääkseen, ihminen mukaan lukien. Tarve kokea mielihyvää on universaali psykologinen perustarve eläinmaailmassa.

Nisäkkäillä ja linnuilla on seitsemän sellaista perustunnetta, joista tutkijat tietävät jo paljon: ilo, suru, pelko, aggressio, kiintymys, seksuaalisuus ja leikkisyys. Kahdeksantena perustunteena osa tutkijoista pitää yllättyneisyyttä, mutta sitä on tutkittu toistaiseksi vähemmän. Muilla selkärankaisilla eläimillä kuten kaloilla ja matelijoilla esiintyy ainakin iloa, pelkoa ja aggressiota, mutta niiden muita perustunteita on tutkittu vasta hyvin vähän.

Kun tutkitaan eläimen tunnetilaa, se sijoitetaan asteikoille negatiivisesta positiiviseen ja rauhallisesta kiihtyneeseen. Esimerkiksi ihminen on innostuessaan positiivisesti kiihtynyt.

Lyhytaikaisten tunnetilojen lisäksi eläimillä on pitkäaikaisia mielialoja, joilla tarkoitetaan toistuvista tunnetiloista kertynyttä perusvirettä. Hyvinvoivan eläimen mieliala on tasapainoinen ja optimistinen. Kroonisesti stressaantuneen eläimen mieliala on ahdistuneen tai huolestuneen pessimistinen, ja liian virikkeettömässä ympäristössä elävän taas apaattisen pessimistinen. Pitkäkestoisilla mielialoillakin on siis vaikutuksensa eläimen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn.

Tunnetutkimusta lämpökameralla

Suomessa tehdään kansainvälisellä mittapuullakin korkealaatuista eläinten tunnetutkimusta. Viisivuotinen Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushanke kehittää muun muassa uutta lämpökuvantamismenetelmää. Tutkimusta tehdään Korkeasaaren eläintarhassa Helsingin yliopiston ja Arador Innovations -tutkimusyrityksen yhteistyönä.

Lämpökuvantamisesta toivotaan eläinten käyttäytymistutkimukseen ja neurotieteeseen uutta, lupaavaa työkalua tulevina vuosina.  Eläimen kokiessa erilaisia tunnetiloja sen pintaverenkierrossa tapahtuu pieniä muutoksia, jotka voidaan tunnistaa tarkoilla lämpökameroilla. Esimerkiksi kiihtymisen myötä eläimen ääreisosien, kuten kuonon, pintalämpötila ensin laskee ja sitten uudestaan nousee.

Tutkimustietoa tarvitaan vielä paljon lisää, jotta lämpötilan muutosten perusteella pystyttäisiin varmasti päättelemään, mitä eläin tuntee. Samanlaisia kehon lämpötilan muutoksia aiheuttavat myös liikunta ja ympäristön lämpötilan muutokset, joten lisätutkimusta tarvitaan, jotta löydetään juuri ne seikat, jotka kertovat tunnetiloista luotettavasti eri eläinlajeilla. Käytännössä tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tarhattujen ja vankeudessa elävien eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Katse tiikeriin

Yksi tutkimuksessa tarkastelluista eläimistä on amurintiikeri. Amurintiikeri on suuri, uhanalainen kissaeläin. Tiikeri nauttii vedessä telmimisestä. Luonnossa se on yksineläjä. Tiikerin käyttäytymisen tutkiminen eläintarhassa voi auttaa kehittämään lajin suojelua.

Esimerkiksi ruokailu tuottaa amurintiikerille mielihyvää.  Lämpökamerakuvassa tiikerin silmät, kuono ja korvat näkyvät kirkkaina eli ne ovat muuta kehoa lämpimämmät. Tarkkailemalla muutoksia lämpötiloissa voidaan tulevaisuudessa saada tietoa tiikerin tunnetiloista ja sitä kautta eläimen hyvinvoinnista.

Tutkimusmenetelmien kehitystyön lisäksi Eläinten tunteet näkyväksi -tutkimushankkeessa halutaan selvittää, miten hyvin ihmiset tunnistavat eläinten tunteita niiden ilmeistä ja eleistä.  Tutkimusasetelmalla testataan, vaikuttaako esimerkiksi lemmikkikissan läsnäolo ihmisen arjessa hänen kykyynsä tunnistaa muiden kissaeläinten, kuten tiikerin, tunteita.

Ymmärrä lemmikkisi tunteita

Monilla meistä on lemmikkieläimiä kotona. Tuntemalla lemmikkinsä biologisia ja psykologisia perustarpeita voi vaikuttaa eläinystävänsä hyvinvointiin.

Kissaeläimet rauhoittuvat, kun niitä tervehtii räpyttelemällä silmiään hitaasti muutaman kerran kiinni ja auki. Kissa vastaa tähän samalla tervehdyksellä.

Koirat nauttivat pureskelusta ja kaluamisesta, sillä se on niille biologinen perustarve. Mikset tarjoaisi koirallesi säännöllistä mahdollisuutta pureskeluun niin kuin lenkkeilyynkin? Eläin ei tunne häpeää tavaroiden pureskelusta omistajan poissa ollessa. Koira pureskelee, koska se tuottaa sille mielihyvää tilanteessa, jossa yksinolo saa sen tuntemaan olonsa stressaantuneeksi.

Myös neitokakadut kaipaavat seuraa. Jo pelkkä läsnäolosi tukee niiden hyvinvointia. Neitokakadut pitävät myös erilaisista virikkeistä. Esimerkiksi tyhjän pahvilaatikon nakertelu ja “sisustaminen” on niille mielekästä puuhaa.

On hyvä oivaltaa, että lemmikkieläin ei koe mustasukkaisuutta toisen eläimen saamasta huomiosta omistajalta. Kun huolehdit lemmikkisi hyvinvoinnista, älä yliarvioi sen tunnetietoutta, vaan muista olla tietoinen sen kokemusmaailman rajoista.

 

Tämä teksti syntyi tutkimusharjoittelun aikana, jota Hilla Laakkonen pääsi tekemään Eläinten tunteet näkyväksi -hankkeessa. Valokuva ja lämpökamerakuva tiikeristä otettiin hankkeen aikana Korkeasaaren eläintarhassa.

Katariina Lehtola on viestinnästä ja vaikuttamisesta innostunut kielitieteilijä, joka toimii Luonto-Liiton metsäryhmässä.

 

Tutustu tarkemmin eläinten tunteisiin:

Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? (SKS 2015)

Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää? (SKS 2016)

Susani Mahadura – Mielen jäljillä: Eläinten tunteet (Yle Areena)

Linkki artikkelin sivulle

Kuntavaaleissa äänestetään utopiat toteen

Teksti Aino Huotari Kuvat Maria Leskinen Minkälaisesta asuinympäristöstä sinä haaveilet? Kesäkuun 13. päivänä järjestettävät kuntavaalit ovat kaikille täysi-ikäisille mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon – ja siksi niissä kannattaa ehdottomasti äänestää!
[Lue lisää]

Kuntavaaleissa äänestetään utopiat toteen

×

Teksti Aino Huotari

Kuvat Maria Leskinen

Minkälaisesta asuinympäristöstä sinä haaveilet? Kesäkuun 13. päivänä järjestettävät kuntavaalit ovat kaikille täysi-ikäisille mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon – ja siksi niissä kannattaa ehdottomasti äänestää!

 

Koulutus

Suomessa kunnat vastaavat lähes kaikesta yleissivistävästä opetuksesta ja noin 75 prosentista perusopetuksesta. Jos koulutuksen rahoituksesta leikataan valtion tasolla, voivat kunnat paikata tilannetta. Ehjä opintopolku luo oppilaille ja opiskelijoille hyvinvointia, joka on nyt pandemian aikana ollut koetuksella. Huoli koulutusleikkauksista voi lisätä turhaa stressiä jo valmiiksi vaikeisiin olosuhteisiin.

Kouluttautuminen on yhä tärkeämmässä roolissa yhteiskunnan ollessa jatkuvan muutoksen kourissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Minkälaisia taitoja ja tietoja tarvitsemme tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen ja hyvän elämän elämiseen?

Laadukas, hyvin suunniteltu opetus ja turvallinen, yhdenvertainen oppimisympäristö on syytä säilyttää. Tulevaisuuden oppiaineiden rajat ylittävän ilmastotietoisen opetuksen lisäksi oppilaille ja opiskelijoille taataan heidän tarvitsemaansa tukea ja apua opintoihin. Myös kouluruokailuissa otetaan yhä paremmin huomioon planetaariset rajat: tarjolla on pääasiassa kasvisruokaa.

Kulttuuri, kirjastot ja nuorisotyö

Minkälaista kulttuuri- tai kansalaistoimintaa haluaisit kotikuntasi tarjoavan sinulle? Entä millaisia tiloja ja palveluita? Tiesitkö, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän omassa kunnassasi? Kulttuuritoiminta ja kirjastot kuuluvat kunnan peruspalveluihin. Kunnat voivat ylläpitää myös teattereita, orkestereita ja museoita sekä järjestää taiteen perusopetusta. Kunnat toimivat monenlaisen kulttuuritoiminnan mahdollistajina.

Kunnilla on lakisääteinen vastuu luoda mahdollisuuksia erilaiselle nuorisotyölle ja -toiminnalle. Nuorille suunnattujen palveluiden ja tilojen tarjoaminen sekä nuorten kansalaistoiminnan tukeminen kuuluvat kuntien tehtäviin. Esimerkiksi Helsingissä on aktivoiduttu nuorille suunnatun ympäristö- ja ilmastotoiminnan saralla.

Nuorisovaltuustot ovat nuorten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan edustukselliseen päätöksentekoon. Kun kyseessä ovat nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevat asiat, kuntien on myös kuultava ja osallistettava nuoria – käytä siis ääntäsi rohkeasti!

Kaupunkisuunnittelu

Kunnilla on vahva asema omien alueidensa kaavoituksessa. Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua. Sillä määrätään esimerkiksi, minne rakennetaan taloja tai teitä ja mitkä alueet jätetään virkistyskäyttöön tai suojellaan.   Kasvavat kaupungit vaativat jatkuvaa kehittämistä, kuten uutta rakentamista. Kehittämisen tarpeet voivat olla ristiriidassa lähiluonnon suojelun ja säilyttämisen kanssa.

Kaavat suunnitellaan useiksi vuosiksi eteenpäin, mutta kuntalaiset havahtuvat muutoksiin monesti vasta niiden toimeenpanovaiheessa, kun rakasta kotimetsää aletaan pinota kasaksi puutavaraa.  Luontoarvot, ihmisten hyvinvoinnin ja muut arkitarpeet tunnistava viisas kaavoitus on taitolaji. Voisiko kaavoitus tulevaisuudessa tapahtua aina tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä kuntalaisten kanssa?

Tulevaisuuden kaupunkiympäristöissä peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet kukoistavat rinta rinnan monimuotoisen lähiluonnon kanssa. Ilmastonmuutoksen kannalta kaupunkeja voidaan kehittää sopeutumiskykyisiksi ja energiatehokkaiksi kokonaisuuksiksi, jotka osallistuvat viherrakentamisellaan ja lähiluontoalueillaan myös hiilen sidontaan ja varastointiin.

Vesi- ja jätehuolto

Puhtaat vedet ja rannat ovat tärkeitä niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvoinnin kannalta. Suomessa etenkin talvisateet tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä, mikä lisää myös hulevesien määrää. Jotta vesistöt, kaupunkiympäristö ja rakennukset eivät kärsi sateista ja sulamisvesistä, tulee kunnan huolehtia muun muassa hulevesien käsittelystä ja asianmukaisesta viemäröinnistä. Hulevesiä imeyttämällä ja niiden virtausta viivyttämällä voidaan ehkäistä haittoja. Hulevesien mukana ja lumenkaatopaikkojen kautta kulkeutuu luonnonvesiin valtavasti roskaa, joten myös roskaantumisen estäminen on tässä keskeistä.

Vastuu jätehuollosta kunnassa jakautuu siten, että kunnat hoitavat kuntalaisten asumisesta ja kunnan omasta toiminnasta syntyvät jätteet, kun taas yritykset hoitavat itse omansa. Kunnilla on vaikutusvaltaa muun muassa asuinympäristömme puhtauteen sekä mahdollisuuksiimme kierrättää jätteitämme. Jos tietyllä alueella roska-astioiden määrä ei ole mielestäsi riittävä tai kierrätysmahdollisuudet ovat puutteelliset, voit vaatia kunnaltasi parempaa.

Ympäristöpalvelut

Kunnan ympäristöpalvelut valvovat ja edistävät ympäristönsuojelua. Niiden toimintaan kuuluu muun muassa luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä vesien-, maaperän- ja luonnonsuojeluun liittyvää viranomaistyötä ja suunnittelua. Kuntalaisilla on oikeus esittää päätöksiä tekevälle viranomaiselle näkemyksensä ympäristölle mahdollisesti haitallisista hankkeista.

Esimerkiksi Enontekiön kunnassa huolta on herättänyt kaivoshanke, jota on suunniteltu saamelaisten kotiseutualueelle Hietakeroon. Suomen koko kaivoslakia on vaadittu päivitettäväksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteella, jolle Kuntaliitto on osoittanut tukensa toivoen kunnille parempaa jalansijaa päätöksentekoprosessissa.

Ilmastotyössä kunnat ovat rivakampia kuin Suomen valtio. Lahti ja Joensuu pyrkivät molemmat hiilineutraaleiksi kunniksi jo vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuotta aiemmin kuin Suomen valtio. HINKU-hankkeessa on mukana jo 78 kuntaa, jotka pyrkivät vähentämään päästöjään 80 prosentilla vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Myös luonnon monimuotoisuutta vaalitaan kunnissa. Helsinki on kirjannut LUMO-ohjelmassaan tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Mielenterveyden häiriöiden ehkäisy, tunnistaminen, hoito ja kuntoutus ovat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kohdalla koulu- ja opiskeluterveydenhuollolla on merkittävä rooli.

Koronapandemia on osoittanut, millaisia henkisiä ja sosiaalisia vaikeuksia äkillinen muutos muun muassa nuorten opiskeluolosuhteissa voi aiheuttaa – uupumusta, yksinäisyyttä ja huolta omasta mielenterveydestä. Helsingin kaupungin teettämän kyselyn mukaan ammattikoululaisista kolmannes tunsi alakuloa ja toivottomuutta lähes joka päivä etäopetuksen aikana, lukiolaisista yli puolet kyselyyn vastanneista.   Myös iso osa korkeakouluopiskelijoista kokee poikkeusoloissa uupumusta ja pitää Suomen hallituksen antamaa tukea opiskelijoille täysin riittämättömänä.

Ilmastonmuutoksen vuoksi elämme jatkuvassa muutoksessa, ja tulevaisuus on saanut uuden kerroksen epävarmuutta aiemman arvaamattomuutensa seuraksi. Kysymys koulutuksen tarpeellisuudesta on ymmärrettävästi monien mielessä, kun tulevaisuus näyttää toivottomalta. Vuoden 2018 Nuorisobarometri osoitti, että 67 prosenttia suomalaisnuorista koki paljon tai melko paljon epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Kuntavaaleissa kannattaakin äänestää toivon ylläpitämiseksi. WWF Suomi nostaa kuntien ilmastotyön yhdeksi ilmastotoivon lähteeksi, sillä kuntien ilmastopolitiikka on usein valtioita tavoitteellisempaa.

Positiivista liikehdintää on havaittavissa. Terapiatakuu-kansalaisaloitteella pääsyä mielenterveysapuun pyritään helpottamaan. Tulevaisuuden unelmakunnissa mielenterveyspalveluihin panostetaan ja hoitoon hakeutuminen on helppoa, eikä katso henkilön tulotasoa. Sanoista todellisiin ilmastotekoihin siirtyneet kunnat vähentävät tulevina vuosina kaikkien ilmastoahdistusta – tilalle saa tulvia ilmastotoiveikkuutta.

 

 

Luonto-Liitto painottaa kesän 2021 kuntavaaliteeseissään ruokavalion merkitystä, lähiluontoa, kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta, metsien suojelua ja päästöjen vähentämistä. Tutustu Luonto-Liiton kuntavaaliteeseihin osoitteessa: luontoliitto.fi/luonto-liiton-kuntavaaliteesit-2021

 

Lue lisää:

Kuntaliitto: kuntaliitto.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi/kuntien-nuorisotyo

Syitä ilmastotoivoon: wwf.fi/uutiset/2019/12/viisi-syyta-ilmastotoivoon

 

***

 

Lähteet:

Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma 2021–2028 (LUMO-ohjelma)

Kuntaliitto.fi

Nuorisobarometri 2018

Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi/kuntien-nuorisotyo

Sivista.fi: Kunnat ja koulutus, faktaa koulutusjärjestelmästä

Sosiaali- ja terveysministeriö: stm.fi/mielenterveyspalvelut

Toisen asteen opiskelijat kokevat etäopiskelun heikentävän oppimista ja hyvinvointia: hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/opiskelijat-kokevat-etaopiskelun-heikentaneen-oppimista

Ymparisto.fi – ympäristölupa

 

Linkki artikkelin sivulle

Eläimet valtasivat rannat

Reportaasi Etelä-Amerikasta Teksti ja kuvat: Kukka-Maria Ahokas   Globaalissa etelässä on yksi taho, jolle koronalla oli hyviä seurauksia: luonto. Perun pääkaupungissa Limassa kilpikonnat palasivat rannoille ja päästöt loppuivat kuin seinään, kun lockdown alkoi. ‒ Taivas
[Lue lisää]

Eläimet valtasivat rannat

×

Reportaasi Etelä-Amerikasta

Teksti ja kuvat: Kukka-Maria Ahokas

 

Globaalissa etelässä on yksi taho, jolle koronalla oli hyviä seurauksia: luonto. Perun pääkaupungissa Limassa kilpikonnat palasivat rannoille ja päästöt loppuivat kuin seinään, kun lockdown alkoi.

‒ Taivas oli oudon kirkas ja sininen. Tavallista saasteen muodostamaa harmaata pilveä ei näkynyt missään. En ollut ikinä ennen nähnyt tähtitaivasta, Limassa asuva 16-vuotias Franccesca Semino Ramírez sanoo. Hän on luonnon ystävä, joka vietti viime vuonna monta kuukautta lukittautuneena sisätiloihin.

Eteläamerikkalainen Perun valtio toteutti viime vuonna kahdeksan kuukautta kestäneen lockdownin, jolloin useimpiin kaupunkeihin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Lockdown tarkoittaa tiukkojen rajoitusten asettamista matkustamiselle, sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja pääsylle julkisiin tiloihin.

‒ Meidän pitää huolehtia toisistamme. Sen vuoksi ulkonaliikkuminen on tästä eteenpäin kiellettyä muista kuin välttämättömistä syistä, Perun silloinen presidentti Martín Vizcarra lausui maaliskuussa 2020.

Valtio asetti liikkumisrajoitukset, koska sillä oli vähäisiä keinoja hallita koronapandemiaa 32 miljoonan asukkaan maassa. Terveydenhuoltojärjestelmä ei pystynyt hoitamaan kaikkia sairastuneita. Peru ei ole yhtä demokraattinen maa kuin Suomi, joten ihmisten kansalaisoikeuksia voidaan rajoittaa helposti.

Pääkaupunki pysähtyi.

Kaduilla partioi poliiseja ja armeijan sotilaita, jotka valvoivat kiellon noudattamista. Autoja ei liikkunut muuten kuin poikkeusluvalla. Ulkonaliikkumiskielto oli järkyttävä kokemus koteihinsa lukituille Liman asukkaille. Sillä oli kuitenkin yksi hyvä vaikutus: luonto elpyi.

‒ Ihmisen terveydelle haitallisten pienhiukkasten pitoisuus laski ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Maailman terveysjärjestön suosittelemalle tasolle, Perun ympäristöministeriö kertoi lockdownin vaikutuksista.

Liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat saasteet ovat Limassa ongelma, koska raideliikennettä ei juuri ole ja kaupungin keskellä toimii tehtaita.

Rantojen roskaantuminen pysäytettävä

‒ Ulkonaliikkumiskielto pitäisi järjestää kerran vuodessa, sen verran hyvää se teki luonnolle, Limassa asuva aktivisti Jesús Zeballos sanoo videopuhelussa ja naurahtaa.

35-vuotias mies asuu Limassa rannan läheisyydessä ja organisoi sieltä käsin Hazla por tu playa -kansalaisjärjestön siivouskampanjoita, joissa vapaaehtoiset keräävät rannoilta muovia, tupakantumppeja ja muuta roskaa. Sitä kertyy valtava määrä.

‒ Luonto sai hengittää hetken aikaa. Taivas kirkastui, linnut ja kilpikonnat palasivat rannoille. Kukaan ei heittänyt roskia.

Zeballos ei ihannoi vaikeaa koronatilannetta. Perun kuolleisuusluvut ovat suuria ja kulkutauti on ollut kansallinen tragedia. Hallitusta on kritisoitu siitä, että se ei päästänyt ihmisiä edes ulkoilemaan. Vain surffarit saivat mennä rannalle, mutta harvoilla on varaa surffilautaan.

Rajoitusten aikana Zeballos ei voinut järjestää rantojen siivoamiskampanjoita. Hän alkoikin organisoida somealustoilla kampanjoita, jotta ihmiset alkaisivat kierrättää kotonaan.

‒ Kierrätysjärjestelmä täällä on alkeellinen. Jos saisimmekin ihmiset nyt lajittelemaan muovit ja muut jätteet kotonaan, on turhauttavaa, että kaupungin jäteautot vievät lajitellut jätteet kuitenkin samaan paikkaan kaatopaikalla, hän sanoo.

Hän on kampanjoinut vuosia, jotta kaupunki alkaisi noudattaa parempaa ympäristöpolitiikkaa. Se on tuonut tulosta: kierrättäminen on lisääntynyt, rantojen kunto on parantunut ja saastuminen on vähentynyt.

‒ Aloin toimia asuinalueeni aktivistina, koska olen kokenut ympäristökriisin seuraukset omissa nahoissani. En voinut kävellä omalla lähirannallani, koska se oli niin pahoin saastunut. Olemme houkutelleet siivoustalkoisiin perheitä. Haluamme, että lapset näkevät, millaisia seurauksia roskaamisella on, Zeballos sanoo.

Pyörävallankumous alkaa keskiluokasta

Nyt tiukka lockdown on ohi ja maa on palannut normaalimpaan tilanteeseen. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa vain öisin. Autot ovat palanneet kaduille, ihmiset ovat palanneet rannoille, ja linnut ovat siirtyneet syrjemmälle.

Katukuvassa näkyy toinenkin silmiinpistävä muutos: se on täynnä polkupyöriä. Ennen koronaa Limassa pyöräilivät vain huimapäisimmät, koska heidän piti puikkelehtia autojen seassa. Pyöräilyaktivistit ovat kampanjoineet pyöräteiden rakentamisen puolesta vuosikymmenet, mutta kehitys on ollut hidasta autojen ehdoilla suunnitellussa kaupungissa.

Nyt pyörävallankumous on alkanut keskiluokan asuinalueilta. Uusia pyöräteitä rakennetaan, koska kaupunkilaiset eivät halua liikkua täyteen ahdetuilla busseilla tartuntojen pelossa. Pyöräilyinnostus ei kuitenkaan näy eriarvoisen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa: köyhien alueilla pyöräteitä ei edelleenkään ole.

Jesús Zeballos odottaa pääsevänsä jälleen rantojensiivoustalkoisiin.

‒ Kun seuraavan kerran pääsemme organisoimaan siivoustalkoita, toivon että rannat eivät ole täynnä käytettyjä hengityssuojaimia. Täällä on kova työ saada kaupunki järjestämään roskiksia julkisille paikoille, joten monet heittävät roskat luontoon. Lisäksi puuttuu yleistä tietoisuutta.

Franccesca Semino on osallistunut näihin rantojensiivoustalkoisiin. Hänen mukaansa muoviroskan määrä oli ällistyttävä.

‒ En heitä roskia luontoon. Olen saanut ympäristökasvatusta, koska olen yksityisessä koulussa. Julkisen puolen kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta luonnonsuojelusta. Köyhimmillä ei ole internetiä eikä kännykkää, joten heidän on vaikeaa saada tietoa. Jos he pääsevätkin someen, algoritmi näyttää heille muuta kuin järkevää sisältöä. Minun kuplassani ympäristöaiheista puhutaan, mutta eivät ne tule itsestään käyttäjän luo.

Hänen mukaansa ympäristöystävällinen elämäntapa on lisäksi kallista.

‒ Jos haluaisin ostaa vaikkapa ekologisen saippuan, se maksaa kolme kertaa enemmän kuin tavallinen. Vaikka kuulun ylempään keskiluokkaan, hinta on minusta järkyttävä. Ei kellään ole varaa ostaa biohajoavia tuotteita täällä päin.

Franccesca Semino sanoo, että tasa-arvoisempi koulutus on ratkaisu luokkaeroihin.

‒ Valtion tv-kanavilla pitäisi olla ympäristötietoisuutta lisääviä projekteja, jotta tieto menisi kaikkiin koteihin, hän sanoo.

Myös Jesús Zeballosin mukaan tarvitaan ympäristökasvatusta, jotta suunta voi muuttua. Hän on optimistinen:

‒ Kun uudet sukupolvet pääsevät päättävään asemaan, entisenlainen meno ei voi enää jatkua, uskon niin, aktivisti toteaa.

Muutos on mahdollinen, jos poliittista tahtoa löytyy. Korona-lockdown nimittäin osoitti, millainen valta hallituksilla on: kaikki tarpeeton liikenne voidaan pysäyttää yhdessä päivässä. Utopistisen kuuloinen ajatus saastepilvettömästä kaupungista toteutui yhdellä käskyllä.

 

Kirjoittaja on Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hän työskentelee parhaillaan Perussa työstämässä tiedonjulkistamisen journalismihankettaan. www.kmahokas.com IG: @kmahokas

Linkki artikkelin sivulle

Taidehaukka:Taide puuasenne-kasvattajana

Taimitalkoista lahopuun kauneuteen Taide puuasennekasvattajana Teksti: Kaisa Illukka Kuvitus: Siru Tirronen   Monelle puu on arvokkaimmillaan kasvavana ja elinvoimaisena hiilinieluna. Puiden vanhuutta ja kuolemanjälkeistä aikaa luonnon monimuotoisuuden aarteena tuntuu taas olevan vaikea ymmärtää paitsi metsätaloudessa
[Lue lisää]

Taidehaukka:Taide puuasenne-kasvattajana

×

Taimitalkoista lahopuun kauneuteen

Taide puuasennekasvattajana

Teksti: Kaisa Illukka

Kuvitus: Siru Tirronen

 

Monelle puu on arvokkaimmillaan kasvavana ja elinvoimaisena hiilinieluna. Puiden vanhuutta ja kuolemanjälkeistä aikaa luonnon monimuotoisuuden aarteena tuntuu taas olevan vaikea ymmärtää paitsi metsätaloudessa myös kulttuurissa – mutta ehkä tähän on tulossa muutos.

Kirjassaan Puun istuttamisen taito – Ylistys puille ja niiden istutusseremonioille (2012) Daniel Butler kertoo puiden erityisestä merkityksestä ihmisille: ne ovat luonnon voiman ja jatkuvuuden elävä vertauskuva.

Elämän puu mainitaan useissa uskonnollisissa teksteissä, ja maailmanpuuta on palvottu eri kulttuureissa. Ihmiset ovat aina tunteneet syvää henkistä yhteenkuuluvuutta puiden kanssa. Puun istuttamisella voi siis olla suuri symbolinen arvo ihmiselämässä.

Viime vuosina poliitikotkin ovat hehkuttaneet puunistutusta ratkaisuna nuorten ilmastoahdistukseen. Tätä on kuitenkin myös kritisoitu metsäteollisuuden juonena saada nuorista ilmaistyövoimaa metsänistutuksiin.

Puunistutustalkoot ovat levinneet myös taidemaailmaan: taiteilija Nina Backmanin käynnistämissä Miljoonan puun talkoissa (2019) nykytaiteen museo Kiasman edustalla jaettiin kaikille halukkaille männyn, kuusen tai koivun taimi istutettavaksi. Puun istuttaminen esitettiin kauniina, tulevaisuudentoivoa luovana ylisukupolvisena tekona.

Ilmastokriisi aiheuttaa taiteilijoillekin ratkaisuhalua. Puunistutus on hieno symbolinen ele, mutta onko se tosiaan ekologisesti vaikuttava teko? Kirjailija Tiina Raevaara on muistuttanut maamme puunistutustodellisuudesta, että metsälaki edellyttää metsänomistajan taimettavan hakkuualueen parin vuoden sisällä hakkuista.

Toiseksi metsämme ovat itseuudistuvia: puut kylväytyvät tehokkaasti, ja uusien taimien menestyminen riippuu kasvupaikkatekijöistä tai ihmisen väliintulosta. Kotimainen metsäkatomme johtuukin etenkin metsämaan vähenemisestä peltojen ja rakentamisen tieltä.

Taiteellisissa puunistutusprojekteissa ei välttämättä huomioida taimien todellisuutta. Julkiseen tilaan tai kaupungin maalle istutettu taimi saattaa joutua rakennusviraston ”hoitamaksi” eli poistamaksi. Backmanin hankkeen yhteydessä annettiin ohjeita, minne taimi suurin piirtein kannattaisi istuttaa ja todettiin myös:

‒ Toivomme, että taimesi saa kasvaa rauhassa. Taimi voidaan kuitenkin poistaa, jos se on istutettu sopimattomaan paikkaan tai se ei mahdu kasvamaan istutetussa paikassa.

Puita on istutettu taiteen nimissä ennenkin. Unkarilais-amerikkalaisen Agnes Denesin symmetrinen Puuvuori toteutettiin Ylöjärvelle 1996, ja se jatkaa kasvuaan nyt jo nuorena mäntypeltona.

Saksalaisen Joseph Beuysin projektin 7000 tammea puut istutettiin Saksan Kasseliin vuosina 1982–1987. Beuys tarkoitti projektin olevan ensimmäinen osa puidenistutussuunnitelmaa, joka laajenisi ympäri maailman ympäristötietoisuuden innoittamiseksi.

Beuysin tammien perintö elää edelleenkin. Taiteilijapari Heather Ackroyd ja Dan Harvey käynnistivät Beuys’ Acorns -hankkeensa 2007. He idättivät ja istuttivat 112 Beuysin tammiteoksen puista kerättyä terhoa. Hanke huipentui Pariisin ilmastokokoukseen 2015.

Tiina Raevaara on huomauttanut, että ekologisessa mielessä taimenistutusta tarpeellisempaa olisi pitää puut ja metsät pystyssä ja luonnollisempina kuin talouspuukenttinä. Taiteilijoilla ei kuitenkaan ole varmoja keinoja vaikuttaa metsäpolitiikkaan, joten joutuvatko he pysymään symbolisten tekojen areenalla?

Voidaan toki toivoa, että symboliset taideteot vaikuttavat yleisiin asenteisiin ja käsityksiin ja saavat siten ihmiset osallistumaan politiikkaan tai muuttamaan elintapojaan.

Puunistuttamisen ohella taiteilija voi pohtia myös puihin kohdistuvan estetiikan ja katseen muutosta. Uusi puukatse siirretäänkin elinvoimaisista hiilinieluista lahopuuhun eli tuohon perinteisesti hyödyttömänä, jopa vaarallisena ötökkämagneettina nähtyyn, mutta ekologisesti elintärkeään olentoon.

Kuten filosofi Jukka Mikkonen huomauttaa teoksessaan Metsäpolun filosofiaa (2017), asenteemme kuolleisiin puihin on erikoisen kaksijakoinen. Kelopuuta arvostetaan sitkeyden vertauskuvana, mutta lahoa ja kaatunutta maapuuta pidetään kuolemaa ja tuhoa henkivänä hyödyttömyytenä, vaikka ekologisessa mielessä maapuu on uutta elämää kuhiseva pienoismaailma.

Taiteilijoiden vaikuttava tulevaisuusteko voikin olla kasvattaa katsojien estetiikan tajua ja siihen kietoutuvia arvoja. Kuvataiteilija Janne Eloranta kommentoi puuveistoksista koostuvaa näyttelyään Elämän ja kuoleman metsä:

‒ Kuollut puuaines on veistosteni keskeinen osa, yhtä keskeinen kuin se on terveelle ja monipuoliselle metsäluonnolle.

Lahopuuta voi kuvata maalauksissa ja valokuvissa tai tuoda sitä galleriaan ‒ tai sitten luoda ihan oikeita lahopuuympäristöjä. Taiteilijapari Nabbteerin teos Lahopuutarha (2017) sijoittuu Lauttasaaren kartanon pihalle Helsingissä. Janne Nabb ja Maria Teeri ovat kertoneet, että he haluavat teoksensa tarkentavan ihmisen katsetta ja toimintaa uudelleen muodostamalla rakennettuun puistoympäristöön odottamattomia kohtaamisia ja monilajisia yhteisöjä. Näin lahopuu tuodaan kaupunkimaisemaan ja taiteeseen, joissa molemmissa se on tärkeää.

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS