Nuorten Luonto

Julkaistu: 25.5.2023

Kasveille sävellettyä musiikkia, kauniita ruukkuja, köynnösten valloittamia huoneita – sosiaalinen media pursuaa kasveja. Instagramissa aihetunnisteella #plantsofinstagram on 15 miljoonaa postausta ja #plantmom-tunnisteella kolmisen miljoonaa.

Moderneissa esteettisissä suuntauksissa kasvit kietoutuvat muodin ja sisustuksen ympärille. Vaikka yhteiskunta kaupungistuu ja teknologisoituu, jokin vetää ihmisiä kohti kasvien maailmaa. Mikä kasveissa viehättää?

Varjoviikunasta rahapuuksi

Suhtautuminen kasveihin on vaihdellut aikojen saatossa. 1700–1800-luvun Euroopassa huonekasveja jopa pelättiin. Aikalaislehdissä varoiteltiin asettamasta kasveja makuuhuoneeseen, sillä luultiin, että niistä vapautuisi pimeässä haitallisia aineita.

Jo 1800-luvun lopulla huonekasvien uskottiin parantavan ilmanlaatua. Suurten  kaupunkien hiilipäästöt saastuttivat ilmaa. Ratkaisuksi tarjottiin kasveja, joita kutsuttiin jopa ilmakehän lääkäreiksi. Todellisuudessa huonekasvien vaikutus huoneilmaan on verrattain pieni.

Myös Huonekasviseura ry:n jäsen Emilia Schulman on törmännyt kasveihin liittyviin uskomuksiin.

– Ensimmäiset huonekasvini hankin vuonna 2009. Olen lapsuudesta asti kärsinyt unettomuudesta. Kasvirohtoihin tutustuessani törmäsin kasviin nimeltä rohtopassio eli Passiflora incarnata. Pitihän sellainen sitten hankkia. Unettomuuteen siitä ei ollut apua, mutta (rohtopassioista) muodostui intohimo.

Aaloe, ainoa ystäväni

Kaikilla kasveilla ei ole lääketieteellisiä vaikutuksia, mutta niiden vaikutus mielenterveyteen on mielenkiintoinen tutkimusaihe.

Vuonna 2021 Environmental Research-lehdessä julkaistussa kyselyssä haastateltiin 328 bulgarialaista nuorta aikuista koronapandemian aikana. Mitä enemmän henkilön ympärillä oli kasveja, sitä lievempiä ahdistus- ja masennusoireet olivat.

Toinen tutkimus tehtiin kyselynä Portlandin yliopistossa vuosina 20202– 021. Koohderyhmänä olivat asuntoloissa asuvat ahdistuneet tai masentuneet opiskelijat. Tutkimuksessa havaittiin, että huonekasvit piristivät ja auttoivat muodostamaan positiivisia rutiineja.

–  Kasvien hoitaminen voi olla antoisa harrastus ja kehittymisen näkeminen palkitsevaa. Toisaalta suuresta kasvikokoelmasta voi tulla myös kohtuuttomia paineita. Taloudelliset erot asettavat ihmisiä erilaiseen asemaan ja ehkä voi olla paineita siitä, että ”pitäisi” olla tietynlaisia kasveja, Schulman pohtii.

Schulmanilla on omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista.

– Olen kasviharrastukseni aikana sairastanut kaksi hieman vakavempaa masennuskautta. Minulta on kuollut kymmeniä kasveja. Sen lisäksi, että olen hädin tuskin jaksanut huolehtia välttämättömistä asioista, olen saanut syyn soimata itseäni siitä, että harvinaiset ja rakkaat kasvini kuolevat. Olen pyrkinyt opettelemaan armollisuutta. Oma hyvinvointini menee aina kasvien edelle.

– Masennuksen suosta nousemisen ensimmäisiä merkkejä on ollut se, että kiinnostukseni kasveihin on herännyt uudelleen. Moni kasveista on huomaamatta kasvanut ja voinut paremmin kuin olen odottanut.

Ongelmallinen onnenkäpy

Vaikka huonekasviharrastus on pääosin hyvän mielen hommaa, siihen liittyy myös negatiivisia ilmiöitä. Emilia Schulman nostaa ensimmäiseksi esiin turpeen käytön kasvualustassa.

– Turve on yleisin kasvualustamateriaali kasvihuoneilla. Useimmat pussimullatkin ovat todellisuudessa turpeen ja hiekan seosta. Turve ei uusiudu niin nopeasti, että sitä voisi kerätä riittävästi soilta. 

Turpeen vaihtoehtoja ovat savirouhe, Leca-sora, perliitti, kaarna sekä erilaiset seokset. Kookoskuitu on yleistynyt turpeen korvaajana, mutta palmuplantaasit ovat vähintään yhtä ongelmallisia kuin soiden liika kaivelu.

Toisena ongelmana Schulman pitää kasvien ryöstökeruuta. Kasvien runsas luvaton kerääminen vaarantaa kantoja luonnossa.

– Stephania erecta -kasvi nousi pari vuotta sitten todelliseksi hitiksi kasviharrastajien keskuudessa. Kasvista maksettiin kymmenistä euroista yli sataan euroon kappaleelta. Kävi ilmi, että kasvit oli mitä todennäköisimmin kaikki kerätty luonnosta. Ne päätyivät kertakäyttökasveiksi ja roskiin.

Löydän asiaa tutkiessani Plant Circle -lehden artikkelin, jossa on haastateltu hollantilaista kasvihuoneenpitäjä Rogier van Vugtia. Van Vugt on tutkinut Stephania-kasvien ryöstöviljelyä Thaimaassa. Instagram-viesteissä hän kertoo, että ryöstöviljelyä on vaikea jäljittää, mutta erectan lajisukulainen kaweesakii on vielä uhanalaisempi.

Viirivehkoja vastuullisesti

Jos huonekasviharrastuksen haluaisi aloittaa eettisin ja ympäristöystävällisin keinoin, miten tulisi toimia? Emilia Schulmanilla on muutamia vinkkejä.

– Kannattaa aloittaa siitä, että tuntee kotinsa ja sen kasvuolosuhteet. Paljonko valoa ja tilaa on tarjolla? Minkä kokoiseksi kasvi kasvaa? On tutustuttava yleisimpiin kasvituholaisiin ja niiden torjuntaan. Näin tulee välttäneeksi monta turhaa kasvikuolemaa.

Toiselta kasviharrastajalta saatu pistokas on ympäristön kannalta parempi kuin isoista kaupoista ostettu massatuotettu yksilö. Jos kasveja ostaa marketeista, kannattaa suosia kotimaista kasvituotantoa  ja panostaa siihen, että pakkaa kasvin lämpimästi.

–  Ekologisin huonekasvi on se, joka pysyy hengissä.

 

Teksti: Anni Kanniainen

Kuvitus: Viima Iivonen