Nuorten Luonto

Julkaistu: 9.2.2017

Olen aina rakastanut luontoa ja ulkona kulkemista. Koirani on kulkenut kanssani pennusta lähtien metsissä, soilla ja pelloilla ja olemme tottuneet retkeilemään yhdessä. En juuri edes muista, millaista on kulkea yksin luonnossa, sillä olemme niin erottamaton pari. Koiran kanssa ulkoilu on uskomattoman vapauttavaa ja rentouttavaa. Se kulkee luonnossa täysin aistiensa varassa ja auttaa ihmistä irrottautumaan mielensä sisältä siihen hetkeen ja paikkaan. Ajantaju ja arkihuolet unohtuvat, kun aistit aukeavat kaikelle ihanalle ja ihmeelliselle, mitä luonto tarjoaa.

Nautin katsella koiraani kävellessämme, sillä se näkee, haistaa ja kuulee asioita, joita minä voin vain arvailla sen reaktioita seuratessani. Sen lisäksi kaikki negatiiviset ajatukset häviävät mielestäni, sillä koiran energia on puhtaan positiivista – se elää hetkessä, eikä murehdi mennyttä tai tulevaa. On myös jännittävää kulkea koiran perässä ja antaa sen johdattaa. Koskaan ei tiedä, minne sitä sattuu päätymään ja välillä tulee pyörittyä ympyrää jonkin kaiketi mielenkiintoisen hajun ympärillä.

Koirani on opettanut minua nauttimaan luonnosta kaikissa olosuhteissa. Ei niin, että sekään nauttisi kaatosateesta tai kovista pakkasista, mutta ulos lähdetään siitä huolimatta kun vaihtoehtoa ei ole. Kaikilla on omat aikataulunsa, eikä sään voi olettaa muuttuvan niiden mukaan. Päätin siis joskus taannoin, että en jää odottamaan täydellistä säätä – sitä saisi sitten odottaa mahdollisesti koko loppuelämän. Sen sijaan pidän huolen siitä, että teen kaikkeni, jotta nautin ulkoilusta aina sen hetkisissä olosuhteissa niin paljon kuin mahdollista.

Teksti ja kuva: Siiri Rantala