Nuorten Luonto

Julkaistu: 5.8.2015

Valoisa keskikesä, kukkivat niityt ja suolaisen meren pärskeet. Näihin tunnelmiin on autuasta heittäytyä Mathuran helposti lähestyttävän runokokoelman myötä, vaikkei kulunut kesä olekaan ollut ihan ”kuumin kahteenkymmeneen vuoteen”. Toisin on Viron saaristossa, jonne runot kuljettavat lukijansa pohtimaan muun muassa elämän merkityksellisyyttä ja rajallisuutta, ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä runouden asemaa maailmassa.

Mathura on kokenut virolainen kirjoittaja ja taiteilija, mutta Kimalaispäivä on vasta ensimmäinen häneltä suomennettu runokokoelma. Teos on monipuolinen ja sisällöltään rikastuttava. Se pureutuu laajasti pohdiskellen iäti askarruttaviin aiheisiin.

Vuodenaikojen vertauskuvien avulla käsitellään muun muassa ajan ja ajallisuuden muotoja sekä ihmisen elämänkaarta ja ikääntymistä, joita runojen puhuja vertaa usein sanoihin ja runouteen:

”(Ennen kuin kirjoitan seuraavan rivin,
mietin, että runoja voi toistaa,
mutta elämät ovat kaikki ainutkertaisia.)”

Runojen sanoman voisi tiivistetysti tulkita niin, että runous on ikuista ja elämä katoavaista, mutta elämä on ainutkertaista siinä missä runous voi olla vain ainutlaatuista.

Paikoitellen runoista tulee mieleen kotimainen 1970-luvun ”linturunoilija” Risto Rasa, jonka runoudessa voi havaita vastaavanlaista luonnon kauneuden edessä nöyrtymistä kuin Mathuran keskikesän kuvauksissa. Runot ikään kuin myöntävät, että luonnon ihmeellistä kauneutta on mahdotonta kuvailla sanoin. Eihän luonto itsekään tarvitse sanojen kieltä! Luonto on itse selkeys, eikä sen tulkitsemiseen tarvita muuta kuin aisteja. Luontoa ei siis tarvitse ajatella, sen voi vain kokea.

Mathura kutoo sanoilla kerrostuneita vertauskuvien verkostoja, jotka muodostavat lopulta yhtenäisen ja tiiviin runokokoelman. Sana-aines, samat motiivit ja aiheet toistuvat, proosarunomainen tyylikin jatkuu vaihtelevasti mutta loppuun saakka. Proosamaisuudesta huolimatta runojen läpi kuultaa vahva rytmin taju. Keskenkatkaistut lauseet, säkeenylitykset ja toisto houkuttelevat jopa lukemaan runoja ääneen.

Mathuran runoissa asiat kerrotaan suoraan muttei kuitenkaan niin suoraan, etteikö lukijalle jäisi ajattelemisen aihetta. Suoruus tulee ilmi runojen aiheiden ja teemojen yhtenevyydestä, joka helposti huijaa lukijaa pitämään runoja liian helppotajuisina. Tämän kokoelman äärellä kannattaakin viivytellä, sukeltaa sanojen syvyyksiin ja tuntea kesäisen tyyneyden raukeuttavan mieltä.

Mathura: Kimalaispäivä (Kumalasepäev)
suom. Katja Meriluoto
Basam Books 2015
Runoja, 70 s.