Uhanalaiset metsälajit: Pikkuruiset ja pelottomat metsätiaiset


Hömötiainen ja töyhtötiainen kuuluvat metsätiaisiin, jotka luokitellaan nykyisin vaarantuneiksi lajeiksi. Syynä on voimakas metsätalous, joka vaikuttaa luonnontilaisten metsien määrään. Tämä näkyy lahopuita suosivien metsätiaisten, töyhtötiaisen ja hömötiaisen pesimäkannan vähenemisessä. Muutos on ollut nopeaa: lajit määriteltiin elinvoimaiseksi vielä vuonna 2010 Suomen uhanalaisten lajien listalla (Suomen lajien uhanalaisuus − Punainen kirja 2010). Hömötiaisen kanta on romahtanut reilussa vuosikymmenessä yli 40 %. Töyhtötiaisella romahdus on ollut vielä nopeampaa: vastaavassa ajassa töyhtötiaiset vähenivät alle puoleen.

Metsätiaiset ovat vilkkaita, pieniä ja usein pelottomia metsän asukkaita. Metsätiaiset ovat kolopesijöitä, joten luonnontilaiset metsät, joissa on runsaasti lahopuuta, ovat niiden tärkeimpiä elinympäristöjä. Töyhtötiaisen ja hömötiaisen ravinto koostuu hyönteisistä ja siemenistä. Talviaikaan näitä pieniä kavereita voikin tavata lintulaudoilla nakertamassa talipalloja. Tiesitkö, että metsätiaiset varastoivat ruokaa talveksi jäkäliin ja puiden koloihin?


Moi! Olen töyhtötiainen ja kuulun 816 uhanalaiseen ensisijaisesti metsässä elävään lajiin. Minut erottaa parhaiten nimeni mukaisesta töyhdöstä päässä. Suurin uhka minulle on voimakas metsätalous. Enää ei löydy niin helposti lahopuita, joihin voisin tehdä pesäni. Joskus minulle kelpaavat pesäkoloiksi myös linnunpöntöt. Paikkalintuna minut voi tavata ympäri vuoden. Viihdyn parhaiten havumetsissä, etenkin karuissa männiköissä ympäri Suomen.

Kuva: Susanna Soisalo


Moi! Olen hömötiainen, yksi Suomen 816 uhanalaisesta metsälajista. Minut erottaa parhaiten mustasta päälaesta ja leukalapusta. Myös minua uhkaa voimakas metsätalous, joka on johtanut luonnontilaisten metsien ja erityisesti lahopuiden vähenemiseen. Minä pesin lahopökkelöihin, joihin teen yleensä itse kolon. Minut voi tavata havu- ja sekametsissä ympäri Suomen. Paikkalintuna minä vietän myös talveni täällä, lukuun ottamatta satunnaisia vaelluksia, jotka eivät kuitenkaan yllä merta pidemmälle.

Kuva ja tekstit: Riina Pippuri

KATSO MYÖS