Uhanalaiset metsälajit: Vanhojen sekametsien liitelijä


Askeleet kulkevat metsässä katse kartassa. Vanhasta suuresta haavasta tippuu pienenpieni vihertävä papana maahan. Käsi nostaa sen lähempään tarkasteluun. Mitään ääntä ei kuulu kuitenkaan mistään. Katse nousee ylös puuta pitkin. Hännänpää näkyy vilahtavan sisään vanhaan tikankoloon. Sinne se sujahti. Lämmin ja kesäinen tuuli havisuttaa haapoja tavallista lujempaa.

Liito-orava painaa vain noin 100–200 grammaa. Turkki on hopeanharmaa. Silmät ovat suuret ja tummat. Liito-orava on hyvin ketterä kiipeilijä ja hyvä liitäjä. Tiesitkö, että se voi liitää lähes 80 metriä etu- ja takajalkojen välissä sijaitsevan kalvomaisen ihopoimunsa avulla? Silmut, lehden siemenet ja norkot ovat liito-oravan pääravintoa. Liito-orava on yöeläin, eikä se nuku talviunta, vaikka talvella se pääasiassa oleilee pesässään.

Liito-orava on yksi 816 uhanalaisesta lajista, joiden ensisijainen asuinpaikka on metsä. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa liito-orava pudotettiin virheellisesti pois uhanalaisten lajien joukosta ja luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT). Liito-oravan kannanarvioinnista vastanneen Ilpo K. Hanskin ­mukaan laajemman ja ­uudemman aineiston perus­teella liito-oravan kanta on kuitenkin ­vähentynyt vuosina 2006–2016 noin 35 prosenttia. Näin ollen liito-oravan oikea uhanalaisuusluokitus on VU, uhanalainen vaarantunut. EU:n alueella liito-orava esiintyy Suomen lisäksi vain Virossa. Suomella onkin EU:n erityisvastuu huolehtia lajista.

Liito-orava on taigametsien eli pohjoisen havumetsävyöhykkeen peruslaji. Liito-oravat suosivat siis vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä.  Liito-orava valitsee mielellään pesäkseen tikankolon, jopa linnunpöntön tai risuista tehdyn oravan pesän. Suurissa haavoissa olevat kolot ovat erityisesti sen mieleen. Liito-oravalla on yhtä aikaa useita pesiä lähekkäin eri puissa.

Kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen väheneminen metsätalouden seurauksena uhkaa liito-oravaa. Uhanalaisuuden syy onkin esiintymisalueiden pirstaloituminen ja metsähakkuut. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella suojeltu eläin. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on lailla kielletty.

Toukokuu parasta aikaa havainnointiin

Haluaisitko nähdä salaperäisen liito-oravan? Paras aika sen bongaamiseen on juuri nyt, toukokuun loppuun asti. Jäljille pääsee parhaiten sen papanoista. Papanoita voi nähdä helpoiten puun juurilla lumien sulettua. Kevään edetessä aluskasvillisuus peittää lopulta papanat, jotka ovat vain riisinjyvän kokoisia ja vihertäviä. Talviaikaan papanat ovat hangella kullankellertäviä. Muistathan kuitenkin liito-oravan jälkiä etsiessäsi, että laissa on kielletty sen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymisaikaan!

Lämmin ja kesäinen tuulenpuuska heittää sammaleelle lasketun kartan lentoon. Samalla hetkellä vanhasta tikankolosta liitää suloinen pieni asukas seuraavaan haapaan. Hetki on taianomainen ja lumoava. Aavistus liito-oravasta on todettu varmaksi. Käsi kaivaa puhelimen taskusta. Havainto lähtee matkaamaan ELY- keskuksen kautta monimutkaiseen suojelujärjestelmään. Aina kuitenkin kannattaa yrittää.

Teksti: Riina Pippuri
Kuva: Pasi Parkkinen / Vastavalo.fi

KATSO MYÖS