Nuorten Luonto

Julkaistu: 25.11.2020

Turpeenpoltosta luopuminen saattaa olla helpoin ilmastoteko, jonka Suomi voisi tällä hetkellä tehdä. Irti turpeesta -kansalaisaloitekampanja pyrkii turpeen energiakäytön kieltämiseen lailla.

 

Vaikka turve-energialla tuotetaan vain 4–7 prosenttia Suomen energiasta, se aiheuttaa 12–15 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Turve-energian vuotuiset päästöt Suomessa ovat yhtä suuret kuin henkilöautoliikenteen. Lisäksi turpeen kaivuusta syntyy päästöjä maankäyttösektorilla. Toisin kuin turpeen energiakäytön lobbaajat usein väittävät, turvetta ei voida pitää uusiutuvana energianlähteenä vaan ilmastovaikutukset vastaavat fossiilisia polttoaineita. Turpeen polttaminen saastuttaa jopa enemmän kuin kivihiilen.

Eroon turpeenpoltosta

Turpeenpolton lopettamista on vaadittu jo vuosia, mutta toisin kuin muuta fossiilista energiaa, Suomi ei ole ollut valmis vähentämään turpeen energiakäyttöä. Turve-energiaa on puolusteltu vedoten muun muassa huoltovarmuuteen, turveteollisuuden työllisyysvaikutuksiin sekä siirtymän vaivalloisuuteen. Turpeelle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.

– Turpeesta voidaan siirtyä hyödyntämään erityisesti polttoon perustumattomia uusiutuvia, kuten lämpöpumppuja, aurinkoa, tuulta, syvälämpöä, geotermistä energiaa ja energiansäästöä. Myös biokaasu ja kestävyyskriteerit täyttävä biomassa kuten puru ja kuori tulevat kyseeseen, kertoo suojeluasiantuntija Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta. 

Tällä erää turve-energian hintaa ohjataan verotuella, joka ylläpitää keinotekoisesti sen taloudellista kilpailukykyä. Muita fossiilisia energianlähteitä rokotetaan hiilidioksidiverolla, mutta kivihiiltäkin pahemmin saastuttavaa turve-energiaa vero ei koske. Jos verotuesta luovuttaisiin, turpeenpoltto ei olisi enää taloudellisesti kannattavaa. 

– Turpeenpolton lopettamiseen tarvitaan sekä hintaohjausta että turpeenpolton kieltävä laki. Laki toisi perälaudan eli varmuuden siitä, että turpeenpoltto päättyy, Aho sanoo. 

Siirtymävaiheessa energiayhtiöitä voitaisiin tukea investoinneissa korvaaviin energiamuotoihin. Ettei turpeesta luopumista tehtäisi kuitenkaan metsien hiilinielujen kustannuksella, tulisi ohessa huomioida myös metsäbiomassan energiakäytön verotus. 

Suoluonnon suojeluntarve

Suomen suoluontotyypeistä jopa 54 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi ja 20 prosenttia silmälläpidettäviksi. Soiden eliölajeista noin 200 on uhanalaisia. Uhanalaistumisen syistä merkittävimpiä ovat soiden ojittaminen ja turpeenotto. 

Turvetuotannolla on katastrofaaliset vaikutukset suoluontoon. Kun turpeenotto aloitetaan, suon eliöyhteisö tuhoutuu täysin. Suo kuivataan ojittamalla ja sen kasvillisuuskerros poistetaan. Kasvit eivät pääse kasvamaan takaisin turvetuotantoalueelle ennen kuin turpeen kaivaminen lopetetaan. Turpeenoton päätyttyä kasvillisuus alkaa palautua, mutta hyvin hitaasti, sillä maan siemenpankki ja suolle tyypillinen vesitalous on menetetty. Koska turvekerros ja lajisto ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana, suo ei turpeen kaivuun jälkeen palaa koskaan ennalleen. 

Turpeenkaivuu heikentää myös ympäröivän luonnon tilaa. Ojitus samentaa ja rehevöittää vesistöjä. Luonnontilaiset suot tasaavat vesistöjen tulvimista, joten soiden ojittaminen pahentaa tulvahuippuja. Myös pohjaveden laatu voi turvetuotannon myötä paikallisesti heiketä.

Suomen soista 13 prosenttia on suojeltu, mutta suojelualueista valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Eteläisemmän Suomen soista on suojeltu vain 3,2 prosenttia. Suomella riittää vielä työnsarkaa soiden suojelutavoitteiden saavuttamisessa.

– Viimeistään vuoteen 2030 mennessä on saavutettava kansainvälisten sopimusten mukainen 17 prosentin suojelutavoite myös suoelinympäristöjen osalta. Suojelutavoitetta tulee nostaa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, joista neuvotellaan parhaillaan. Olennaisinta on suojella viimeiset luonnontilaiset suot, ennallistaa jo heikentyneitä soita ja varmistaa suolajien ja -elinympäristöjen säilyminen, Aho sanoo.

Hyväkuntoisista, ojittamattomista soista on ihmiselle sekä suoraan että välillisesti merkittävää hyötyä niin kutsuttujen ekosysteemipalveluiden muodossa. Suot sitovat ja varastoivat hiiltä, mikä auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ne suodattavat ja puhdistavat vettä sekä vähentävät tulvia. Ne tarjoavat myös marjoja, riistaa sekä virkistysmahdollisuuksia. Kun panostetaan suoluonnon tilanteen kohentamiseen, panostetaan myös ihmisten hyvinvointiin.

Suon kuokkimisesta ilmastokriisiin

Suomessa soita on raivattu jo satoja vuosia sitten maatalousmaaksi, ja turvetta on nostettu kotitarvekäyttöön karjasuojien kuivikkeeksi ja energiapolttoon. Perinteinen turpeenkäyttö oli kuitenkin niin paikallista ja pienimuotoista, ettei se juuri haitannut soiden vesitaloutta. 

Soita alettiin muokata laajamittaisesti 1900-luvun jälkipuolella metsäteollisuuden tarpeisiin – ojitetuista soista uskottiin tulevan tuottavia talousmetsiä. Teollinen turpeennosto nousi nykyisiin mittasuhteisiin 1970-luvulla energiakriisin myötä, ja siitä on tullut merkittävin uhka suoluonnolle. 

Turvetta käytetään energiapolton ohella edelleen muun muassa kuivikkeena sekä viljely- ja puutarhakasvien kasvualustoissa. Suomessa nostetusta turpeesta kuitenkin 90 % poltetaan energiaksi huomattavin kasvihuonekaasupäästöin. Suomen soista jo noin 110 000 hehtaaria on valjastettu turvetuotantoon.

Suomen Ilmastopaneelin mukaan maamme pitäisi saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, jotta pysyisimme mukana tavoitteessa pysäyttää ilmaston lämpeneminen kriittiseen 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa, että päästöt pitäisi kymmenen vuoden sisällä leikata sellaiselle tasolle, että hiilidioksidia vapautuu ilmakehään saman verran kuin sitä sitoutuu esimerkiksi metsiin ja soihin. Turpeenpoltosta luopuminen olisi yksi kustannustehokas ja suhteellisen yksinkertainen keino päästöjen vähentämiseen.

Hanna Aho muistuttaa, että ilman kunnon ohjauskeinoja turvetta voitaisiin polttaa vielä 2040- ja 2050-luvuillakin ja Suomen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa edes nykyistä tavoitettaan hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä.

– Jos Suomen kaltainen vauras ja koulutettu maa ei tee osaansa kuumenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen, olemme todella vaikeuksissa. Tällä hetkellä uutiset ilmaston kuumenemisen etenemisestä ovat todella huolestuttavia, sillä ennätykselliset maastopalot riehuvat Kaliforniassa ja Grönlanti sulaa, Aho sanoo.

Kampanjointia ja kansalaisvaikuttamista

Suomen luonnonsuojeluliitto aloitti laajan yhteistyöverkostonsa kanssa Irti turpeesta -kampanjan elokuussa. Tavoitteena on saada kasaan 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen turpeenpolton kieltämiseksi lailla. Valtakunnalliseen kampanjaan liittyvää toimintaa järjestetään ympäri Suomen.

– Korona vaikuttaa tietenkin siihen, miten voimme kampanjoida, eli katukampanjointi on pienemmässä roolissa, kuin muussa tilanteessa olisi. Koronarajoitukset huomioiden kampanja on kuitenkin näkynyt esimerkiksi Suomen luonnon puolesta -mielenilmauksessa, joita nähtiin noin kymmenellä paikkakunnalla syyskuun alussa, Aho kertoo. 

Kampanjatyötä tehdään myös niin perinteisen median kuin sosiaalisen mediankin välityksellä. Aho painottaa, että kuka tahansa voi auttaa kampanjan viestin levittämisessä.  

– Kerro kansalaisaloitteesta ystävillesi, perheellesi ja vaikka harrasteryhmällesi ja kannusta heitä allekirjoittamaan. Jaa tietoa sosiaalisessa mediassa tai kirjoita mielipidekirjoitus paikallislehteen. Voit myös järjestää suoretken omalla paikkakunnallasi ja kannustaa osallistujia allekirjoittamaan.

Aho arvioi, että aloitteella on realistinen mahdollisuus menestyä, sillä enemmistö suomalaisista kannattaa turpeenpolton lopettamista. Eduskunnan puolueistakin enemmistö kannattaa päättymispäivää turpeelle. 

–Mikäli turpeelle ei saada selkeää päättymispäivää, ala ja ilmastotoimet jäävät epävarmuuteen. Tekeekö Suomi osansa kuumenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen? Turpeen verotuksella ja uusiutuvan energian tuilla turpeen käyttöä voidaan ohjata, mutta sekin vaatii poliittista tahtoa toimia. Siispä kampanjointi on tärkeää.

Irti turpeesta -kampanjan jälkeenkin riittää tekemistä. Keväällä 2021 pidettävät kunnallisvaalit ovat hyvä tilaisuus jatkaa keskustelua. Aktiivinen kansalainen voi esimerkiksi ottaa yhteyttä kuntavaaliehdokkaisiin ja painottaa näille asian merkitystä – tai hakeutua itse ehdokkaaksi.

– Mikäli omalla paikkakunnallasi on turvevoimala, voit vaikuttaa energiayhtiöön ja sen omistajiin turpeen polton lopettamiseksi. Voit myös osallistua Luonnonsuojeluliiton piirien työhön uhattujen soiden suojelemiseksi turpeen kaivuulta, Aho vinkkaa lisää vaikuttamismahdollisuuksia.

 

Teksti: Milla Aalto

Kuvat: Aino Huotari