Nuorten Luonto

Julkaistu: 13.11.2019

Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun. Kylmä vuodenaika on tärkeä ja jopa hyödyllinen vaihe normaalissa vuodenkierrossa.

Teksti: Tuuli Turtola. Kuvat: Antti Salovaara ja Aino Huotari.

Ahdistaako ajatus pimeästä ja kylmästä vuodenajasta? Muuttolinnut ovat lähteneet ja luonto vaikuttaa kuolleen – tai ainakin nukkuvan. Vaikka pohjoinen luontomme on sopeutunut lumiseen ja kylmään ajanjaksoon, sen merkitys luonnolle riippuu näkökulmasta: sopeutuminen ei välttämättä ole hyöty itsessään vaan välttämättömyys, jolla on positiivisia vaikutuksia niin eläinten kuin ihmisten elämään. Kylmä vaikuttaa vesien puhtauteen ja marjojen, kuten mustikan, satoon. Mutta miltä näyttää talvien tulevaisuus muuttuvassa ilmastossa? Suomessa lämpenevä ilmasto ajaa ahtaalle erityisesti ympäri vuoden pohjoisessa asuvat lajit, jotka ovat riippuvaisia kylmästä ja lumesta.

Talvi haastaa ja suojaa

Suomen luonnon eläimillä on erilaisia keinoja sopeutua ja valmistautua talveen. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola nostaa esimerkiksi karhun, joka viettää talven nukkuen. Perimmäisin syy karhun talviuniin on sen ravinnonhankinta; talvella se ei yksinkertaisesti löytäisi luonnosta riittävästi sopivaa ravintoa.

– Havumetsien karhun tärkeimmät saaliseläimet olisivat talvella hirvieläimiä, joiden etsiminen ja saalistaminen kuluttaisi suurikokoiselta pedolta talvioloissa paljon energiaa. Sen sijaan jääkarhut eivät nuku talviunta. Jääkarhujen valtakunnassa liikkuminen ei ole yhtä raskasta kuin havumetsissä, joihin kertyy vielä nykyisinkin paksu kerros upottavaa lunta. Kesällä ja syksyllä karhu kasvattaa rasvavarastojaan paljolti turvautumalla marjoihin, joista tärkeimmät ovat mustikka ja variksenmarja. Talvella marjoja ei ole saatavilla, Kojola huomauttaa.

Kylmästä vuodenajasta on myös hyötyä kesään verrattuna: kylmä on omiaan rajoittamaan ulkoloisten määrää, eivätkä verta imevät hyönteiset kiusaa eläimiä talvella. Useat pohjoisen kasvit, esimerkiksi karhun ravintokasvi mustikka, tarvitsevat kylmäkäsittelyn kukkiakseen, mikä on edellytys marjojen syntymiselle.

– Talvi on haaste, mutta kaiken kaikkiaan pohjoisen eläimet ja kasvit ovat vuosituhansien saatossa sopeutuneet kylmään vuodenaikaan. Vahva lumipeite on kuitenkin myös tehokas eriste suojaamaan kylmältä esimerkiksi myyriä, Kojola painottaa.

Mikäli ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen ilmasto muuttuisi pysyvästi ja merkittävästi lämpimämmäksi, olisi sillä monenlaisia vaikutuksia luontoon.

– Ilmaston lämpeneminen olisi negatiivinen asia ensisijaisesti sellaisille nisäkäs- ja lintulajeille, joiden esiintymisalue painottuu ympärivuotisesti pohjoiseen. Tällaisia todennäköisiä kärsijöitä olisivat muun muassa sopulit, naali, metsäpeura, riekko ja lapintiainen. Eteläisempi lajisto valtaisi vastaavasti alaa: metsäkauris pärjäisi ilman talviruokintaa ja kultasakaali saisi jalansijaa. Suurista petoeläimistä lumen rakastajana tunnetulla, arktiseksi hyeenaksi kutsutulla ahmalla olisi luultavasti heikoimmat edellytykset menestyä lämpenevässä ilmastossa. Karhun talviunikin varmasti lyhenisi. Jo nyt karhut hakeutuvat pesään jonkin verran aikaisemmin sellaisina vuosina, jolloin ensilumi sataa aikaisin, Kojola kertoo.

Vedet pysyvät puhtaampina

Talvisin kaikki Suomen järvet jäätyvät. Myös jokiin muodostuu jääpeite, mutta vesi jatkaa virtaamista jään alla, jonka vuoksi virtapaikat säilyvät sulina. Suomen järvet jäätyvät tyypillisesti marras-joulukuussa, kun taas jäidenlähtö sijoittuu yleensä eteläisimmässä Suomessa huhtikuulle tai vapun tienoille, Keski-Suomessa toukokuulle ja pohjoisimmassa Lapissa vasta kesäkuun alkupuolelle.

Sammakot talvehtivat pohjamutaan kaivautuneina tai kasvillisuuden seassa. Ne saattavat liikkua jonkin verran, mutta eivät ruokaile talven aikana. Ennen talvea, sammakot syövät paljon ja keräävät energiavarastoja talven varalle. Kalat liikkuvat ja syövät talvella vähemmän, ja kylmän veden takia niiden elintoiminnot ovat hitaita. Jään alla järvessä on hämärää tai aivan pimeää. Kalat liikkuvat tästä syystä eniten päivällä, jolloin jään allakin on jonkin verran valoa.

Talvella vesi, joka on lähimpänä +4 C°, painuu pohjaan ja pintavesi jäätyy. Kalat pysyttelevät jääkannen alla sulassa vedessä ja ovat näin turvassa jäätymiseltä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Aroviidan mukaan muuttuvan ilmaston lämmittävät vaikutukset näkyvät myös jään muodostumisessa.

 – Ilmastonmuutoksen takia jäänlähtö on aikaistunut, jäätyminen myöhentynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt.

Kylmä ei ainoastaa luo turvaa vesistöjen lajistolle. Kunnon talvi ja vesien jäätyminen auttaa pitämään luonnonvedet puhtaampina ja hillitsee rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden valumia.

– Maa jäätyy Suomessa talvella vähemmän aikaa ilmastonmuutoksen takia. Talvella sataa myös enemmän vettä ja vähemmän lunta. Kun sade sataa sulaan maahan, se aiheuttaa talviaikana suurempaa valuntaa ja huuhtoumaa vesistöihin, etenkin, kun suuri osa Suomen metsistä on ojitettu. Valunnan mukana huuhtoutuu vesiin enemmän ravinteita ja muun muassa humusaineita, jotka muuttavat vedet tummemmiksi, Aroviita sanoo.

Talvella kasvien yhteyttäminen on yleensä lähes pysähdyksissä ja järvien ravinteiden pitoisuudet kasvavat jääpeitteen alla. Keväällä levien kasvulle onkin hyvät edellytykset. Jään alla eliöiden kulutus- ja hajotustoiminta kuitenkin kuluttaa happea ja se saattaa loppua vedestä. Tällöin kalat ovat vaikeuksissa ja voivat kuolla. Parhaiten hapettomia oloja kestävät ruutanat.

Aroviita alleviivaa kylmän vuodenajan merkitystä Suomen luonnolle sellaisena, kuin olemme sen täällä tottuneet tuntemaan.

– Suomen luonto on sopeutunut selkeisiin vuodenaikoihin. Kun ilmasto lämpenee, pohjoisten järvien ja jokien luonto muuttuu väistämättä. Lämpimämmissä oloissa pärjäävät lajit voivat levittäytyvät pohjoiseen; toisaalta kylmään sopeutuneet eliöt saattavat kärsiä ja harvinaistua. Myös vesien tummuminen muuttaa lajistoa ja kirkkaisiin vesiin sopeutuneet lajit voivat harvinaistua.

Toki luonto sopeutuu aina jotenkin, mutta joillekin lajeille talvi on kohtalon kysymys.

– Kyllä talvesta on hyötyä pohjoisiin oloihin sopeutuneille lajeille. Esimerkiksi saimaannorppa on suurissa vaikeuksissa, jos talvella ei kinostu tarpeeksi lunta jäälle ja rannoille.  Talvi on osalle lajeista välttämättömyys, Aroviita summaa.

Sopeutujat pärjäävät

Kasvit reagoivat kahdella tavalla lähestyvään talveen. Muutoksia solukoissa saavat aikaan sekä alenevat lämpötilat että lyhenevä päivänpituus. Nämä muutokset viestivät kasveille siitä, että ravinteet on syytä ottaa talteen kasvin oksistoon, runkoon tai juurakkoon.

Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väreen mukaan Suomen luonto tarvitsee myös lunta.

– Meidän oloissa talvi on etu, ja parasta olisi luminen talvi, sillä lumipeite suojaa kasveja viimalta ja pakkaselta. Lumettomina talvina pakkanen iskee maahan ja routa kehittyy äkillisesti. Silloin kun routa syntyy pienin erin, kasvit ovat siihen sopeutuneita. Äkillinen kylmyys vaikkapa syyskuussa voi aiheuttaa kasveissa pakkasvaurioita.

Keväällä kasveille voi aiheutua stressiä, jos maa on roudassa ja kasvukausi alkaa ennen roudan sulamista. Lämpötila on silloin riittävä yhteyttämiseen, mutta kasvi ei saa vettä jäätyneestä maasta. Tästä syystä puutarhurit suojaavat keväisin etenkin havupuita kankaalla, jolloin haihtuminen heikkenee.

Kun ilmasto muuttuu, muuttuu kasvilajistokin, tosin verkkaisesti.

– Kasvien levinneisyysrajat siirtyvät osalla lajistoa pohjoisemmaksi, samoin havumetsät. Tilalle tulee etelästä alkaen lehtipuuvaltaisia metsiä ja ajan myötä uusia lajeja. Haittakasvien määrä lisääntyy, sillä ennen Suomen talvet tekivät tuhojaan niille vieraslajeille, jotka pyrkivät täällä luonnonvaraisiksi, Väre kertoo.

Kaikki kasvit eivät kuitenkaan selviä pakkasista, ja niinpä ne talvehtivat juurakoina maan lämmössä usein lumen suojaamina. Yksivuotiset kasvit talvehtivat siemeninä, kun taas kaksivuotiset maanpinnan myötäisinä ruusukkeina ja juurakoina. Havupuita suojaa jäätymiseltä neulasten paksu vahapeite. Lehtipuiden on pudotettava lehtensä, sillä niissä ei ole vastaavaa vahasuojaa.

– Lämpimämmissä maissa lajimäärät ovat paljon suurempia. Jotta täällä pärjää, on sopeuduttava: luonnossa tyhjä tila täyttyy, kun se on mahdollista, Väre painottaa.