Suomen kalliomaalaukset – tarinoita menneestä


Maailman vanhimmat tiedetyt maalaukset ovat jopa 40 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia. Suomesta suuret luolat puuttuvat, mutta meiltäkin voi löytää vuosituhansia vanhoja maalauksia kallioseinämien ja siirtolohkareiden pinnoilta.

 

Suomen kalliomaalaukset keskittyvät etenkin vesistöjen läheisyyteen. Eniten niitä on Kaakkois-Suomessa, muinaisen Suur-Saimaan ja Päijänteen alueella. Muutamia maalauksia löytyy toki muualtakin. Esimerkiksi Helsingin seudulla Kirkkonummella ja Vihdissä on pieni keskittymä.

 – Vesistöt ovat olleet tärkeitä kulkureittejä ja niiden varrella on ollut paljaita kallioita, joihin tehdä maalauksia, arkeologi ja tietokirjailija Tuija Wetterstrand kertoo.

 Laskentatavasta riippuen kalliomaalausten määrä maassamme on reilu 100. Ne sijaitsevat yleensä hieman sisäänpäin kaltevilla kalliopinnoilla ja siirtolohkareilla, joissa ne ovat säilyneet suojassa kuluttavilta luonnonvoimilta, kuten vedeltä ja lumelta. 

 – Maalausten säilyminen on hyvin sattumanvaraista. Niitä on ollut varmasti paljon enemmänkin, mutta ne säilyvät vain tietynlaisilla pinnoilla, joissa olosuhteet ovat optimaaliset, Wetterstrand sanoo.

 

 Osana muinaista pohjoista yhteisöä

 

Maalausten tekemiseen on käytetty punamultaa, johon on luultavasti sekoitettu jotain orgaanista ainetta, kuten rasvaa, tasaisen ja tarttuvan maalin aikaansaamiseksi. Osa maalauksista on jo haalistunut niin epäselviksi, että on vaikea sanoa mitä ne esittävät.

Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueen kalliokuvat ovat hyvin samantyyppisiä. Ne muodostavat oman yhtenäisen kuvatyylinsä.

 – Suomessa on punamullalla tehtyjä kalliomaalauksia paljon suhteessa muihin maihin. Norjassa ja Ruotsissa on puolestaan enemmän kiveen hakattuja kalliopiirroksia eli petroglyfejä. Suomesta ei ole toistaiseksi löydetty yhtään kalliopiirrosta, Wetterstrand sanoo.

 Suomen kalliomaalaukset ovat 3000–7000 vuotta vanhoja ajoittuen kivikaudelle. Koska suurin osa maalauksista löytyy vanhojen vesireittien varrelta, voidaan niiden ikä päätellä Suomen geologiaa tarkastelemalla.  

– Tiedämme esimerkiksi muinaisen Saimaan vedenpinnan korkeuden ja Vuoksen kanavan puhkeamisen ajankohdan. Oletuksena on, että maalaukset on tehty veneestä tai jäältä seisten, Wetterstrand kertoo.

Rannansiirtymisen ja maankohoamisen nopeudesta voidaan karkeasti päätellä maalausten ikä.

 – Periaatteessa olisi mahdollista tutkia ikää myös radiohiiliajoituksella tai uraani-toriumajoituksella, mutta toistaiseksi näistä ei ole julkaistua tutkimustietoa saatavilla, Wetterstrand sanoo.

 

Shamanismia ja metsästysmagiaa

 

Maalauksissa esiintyvät ihmishahmot ovat hyvin tikku-ukkomaisia. Myös kaloja, käärmeitä ja kädenkuvia on tunnistettu niistä. Vitträskin kuuluisa maalaus Kirkkonummella esittää jonkinlaista verkkokuviota. Maalausten epäselvyys vaikeuttaa usein kuvien tulkitsemista.

Tarkkaan emme voi tietää, kenen jäljiltä maalaukset ovat, mutta niiden ajoitus paljastaa jotain tekijän taustoista.

 – Ne ovat selkeästi kivikauden metsästäjä-keräilijä yhteisön tekemiä ja niissä korostuu yleensä ihminen ja hirvi, Wetterstrand sanoo.

 Kivikaudella ihmiset olivat riippuvaisia luonnon antimista. He metsästivät riistaa, keräsivät kasveja, marjoja ja sieniä. Yksi tulkinta maalauksille on metsästysmagia, eli niillä taattaisiin metsästysonni.

 Toinen vaihtoehto on shamanistinen tulkinta. Kuvat voisivat kertoa elämän kierrosta ja yhteydestä toiseen maailmaan.

 – Kirkkonummen Juusjärven maalauksessa esiintyy kaatuva hahmo, jota kohti ui kala. Eläinten esiintyminen tukisi shamanistista teoriaa, sillä kala, käärme ja hirvi olivat yleisiä apuhenkiä muinaisille shamaaneille matkalla aliseen ja yliseen maailmaan, Wetterstrand pohtii.

 Viimeisimmät kalliomaalaukset tehtiin kivi- ja pronssikauden taitteessa. Siirtyminen maanviljelykseen, ilmaston muuttuminen ja uudet uskonnot syrjäyttivät metsästäjä-keräilijäyhteisöjen elämäntavan ja sen mukana myös perinteen maalata kuvia kallioille.

 

Haastava harrastus

 

Kalliomaalaukset ovat mielenkiintoinen harrastus, jonka voi yhdistää myös muuhun luontoharrastukseen. Niiden löytäminen voi olla kuitenkin haastavaa. 

 – Suomessa kalliomaalaukset sijaitsevat nykyreiteistä kaukana. Jotkut niistä voi saavuttaa vain kanootilla, Wetterstrand muistuttaa.

 Harrastus kannattaakin aloittaa helpoista ja näkyvimmistä kohteista, kuten Hossan kansallispuiston värikalliosta.

 Myös uusia maalauksia löydetään varsin tasaiseen tahtiin

 – Viime vuonna julkistettiin yksi maalaus Raaseporista, Wetterstrand sanoo. 

Kaikki maalaukset ovat muinaismuistolain perusteella suojeltuja.

 

Useissa maalauskallioissa on havaittavissa antropomorfisia eli ihmismäisiä muotoja. Iitin Konniveden Haukkavuoren kallion peikkomainen profiili erottuu parhaiten kaukaa vedestä käsin. Nyrkkisääntönä vi sanoa, että kallioiden muodot ja ympäristö erttuvat parhaiten kesällä, maalaukset sen sijaan parhaiten talvella. Kuva: Jukka Parkkinen ja Tuija Wtterstrand kirjassa Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja. SKS 2013.

Teksti Heikka Marttila-Tornio. Kuvat Jukka Parkkinen ja Tuija Werrestrand.

KATSO MYÖS