Rakkaudesta Luontoon
Julkaistu: 14.3.2019
Vedenneito-elokuvan tekijätiimiä Petteri, Emika ja Antti Saariota yhdistää uteliaisuus ja pohjaton rakkaus luontoa kohtaan. Elokuvateattereissa huhtikuun alussa ensi-iltansa saava Vedenneito kannustaa lapsia ja nuoria luonnon ääreen tekemään ja olemaan.
Teksti: Emilia Raunio. Kuva: Vedenneito-elokuva
Sydäntalven pakkasilla kenkien alla käy mukava narskunta, ja koivujen oksien päällä lepäävä lumi luo taianomaisen silhuetin Kiialan kartanolle johtavan puukujan varrelle. Kartanon sisään astuessa avautuu toisenlainen maailma. On sukelluspulloja, kameroita, droneja eli kuvauskoptereita, tietokoneennäyttöjä ja lisää kameroita.
– Kun talvella valoisaa aikaa on niukasti, tehdään enemmän leikkaustöitä, ja kesällä taas ollaan ulkona tekemässä ja kuvaamassa, Antti Saario toteaa.
Tuotantoyhtiö DocArtin tiloissa on valmisteltu myös huhtikuussa ensi-iltansa saavaa Vedenneitoa, joka on nuorten näkökulmasta kerrottu ja kuvattu luontoelokuva.
Isältä pojalle
Antin isä Petteri Saario on pitkän linjan ammattilainen luontoelokuvan saralla.
– Olen joskus sanonut, että luonnossa olen kotona ja sisällä kylässä, Petteri hymyilee.
Antin ylioppilaslahjaksi saama drone on kantanut pitkälle. Lähes koko elämänsä Petterin mukana kuvaamassa kulkeneen 24-vuotiaan Antin kuvaamaa materiaalia on päätynyt useaan luontoelokuvaan, ja hän on kuvannut myös Vedenneidon taivaskuvat. Nyt tuo drone on ripustettu hauskaksi muistoksi Antin työhuoneen seinälle.
– Luontokuvaus on hyvin erilaista kuin minun aloittaessani. Tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia, ohjelmistot ja laitteet vaativat jatkuvaa päivitystä, ja Antti on tässä roolissa erityisen taitava, Petteri kertoo.
Yhteistyö isän ja pojan välillä on antoisaa. Kuten muita luontoelokuvan tekijöitä, tätäkin kaksikkoa yhdistää syvä rakkaus luontoon ja halu suojella sitä.
Luontoelokuva kannustaa lähtemään liikkeelle
Alan pohtia, milloin olen edellisen kerran nähnyt nuoren näkökulmasta tehdyn luontoelokuvan, eikä mieleeni nouse mitään erityistä.
– Laadukkaista lapsille ja nuorille suunnatuista luontoelokuvista on todella pula. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten luonnossa vietetty aika on romahtanut viime vuosina. Samaan aikaan tutkimuksissa on todettu, että luonnossa olo on hyväksi ihmiselle, Petteri vertailee.
Alamme miettiä yhdessä, miten tähän on päädytty. Pohdimme muun muassa kaupungistumisen vaikutusta, virtuaalimaailman sokkeloita ja vanhempien sekä läheisten esimerkkien vaikutusta luonnossa liikkumisen vähenemiseen.
– Aikuisille ja vanhemmille soisi enemmän rohkeutta päästää lapset luontoon kokemaan ja tekemään. Kuten Emika sanoi elokuvassa, luonnossa ei ole koskaan tylsää, uusia ihmeitä avautuu joka kulmasta, Antti muistuttaa.
Erilaisuus kuuluu asiaan
Millaistahan värikkäällä mandariinisorsalla mahtaa olla vaatimattomasti pukeutuneiden sinisorsien joukossa ja kiusataankohan sitä, Emika pohtii elokuvassa. Emika on itse kahden kulttuurin lapsi ja ollut onnekas, koska häntä ei ole kiusattu.
– Kiusaamisessa ei ole yhtään mitään järkeä, se on todella turhaa. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja se pitää hyväksyä. Kukaan ihminen ei ole parempi kuin joku muu, kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia. Vaikka olemmekin erilaisia, niin kaikilla on kuitenkin paljon yhteistä, esimerkiksi kaikilla on tunteet ja olemme kaikki ihmisiä. Kaikkia pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, Emika miettii.
Luonto on lähellä
Elokuvassa Emika puhuu myös siitä, kuinka suurin osa hänen kavereistaan asuu kaupungissa.
– Joskus tuntuu, että mun ikäisiltä jää paljon kokematta ja näkemättä, kun ne on koko ajan snäpissä tai chatissa. Olisi kiva, jos kaikki pääsisi luontoon, toteaa Emika elokuvassa.
Petteri painottaa, ettei luontoon lähtemisen tarvitse tarkoittaa sen kummempaa ponnistusta ja säätämistä. Lähiluontoon voi hänen mukaansa lähteä sen ihmeellisemmin suunnittelematta. Samaa mieltä on Emika.
– Luonnossa voi keksiä ihan mitä vain tekemistä, yksin tai vaikka kaverin kanssa. Ulkona luonnossa on raikas ja puhdas ilma, tulee hyvä mieli. Ikinä ei tiedä mitä luonnosta löytyy, mitä sieltä kuuluu tai mitä siellä näkee. Jos on huono päivä, voi mennä kävelylle lähimpään metsään ja tulee heti parempi mieli. Jos on hyvä päivä, niin silloinkin voi mennä kävelylle metsään, koska silloin tulee vielä parempi mieli.
Soljuessaan elokuvassa Saimaan kesäisessä järvimaisemassa vedenneito kiteyttää osuvasti ihmisen ja luonnon välisen suhteen.
– Me kaikki ollaan osa luontoa ja meillä on vastuu luonnonsuojelusta. Kun me suojellaan luontoa, niin me suojellaan myös ihmisiä.
Kotimatkalla Porvoosta Helsinkiin ihailen hymy huulilla hiljaista lumimaisemaa. Huomenna haen sukset varastosta, pakkaan eväät reppuun ja lähden kiitollisin mielin Taivallahden jäälle nauttimaan upeasta ja virkistävästä lähiluonnosta.
Elokuvan ensi-ilta on 5.4.
Katso myös:
www.vedenneito.fi
KATSO MYÖS
