Nuorten Luonto

Julkaistu: 30.9.2019

Teksti: Heini-Sofia Alavuo. Kuvat: Roosa Lundström

Kasvivärjäys on ekologinen ja jännittävä tapa värjätä kankaita ja lankoja, joista käsitöitä taitava henkilö voi luoda kaikkea niin vaatteista asusteisiin kuin koriste-esineisiin.

Tampereen lähellä pienessä kylässä on pieni puutalo, jonka vieressä kasvaa kaunista metsää. Metsän uumenista sekä omasta puutarhasta löytyy paljon aarteita, joilla Roosa Lundström värjää käsitöidensä lankoja ja muita materiaaleja. Lundström perusti keväällä oman toiminimen, Maana Crafts, jonka kautta hän myy valmistamiaan ekologisia ja luonnon inspiroimia virkattuja vaatteita ja asusteita. Kasvivärjäyksen Lundström kertoo aloittaneensa noin neljä vuotta sitten.

– Aloitin värjäämisen pikkuhiljaa kokeilemalla ja kehittämällä erilaisia tapoja. Lainasin myös paljon aiheeseen liittyviä kirjoja ja lueskelin blogeja.

Kiinnostus kasvi- ja sienivärjäykseen syntyi Lundströmin mukaan pian sen jälkeen, kun hän ryhtyi pohtimaan elämää ilman teollisia kemikaaleja ja etsimään luonnollisia vaihtoehtoja. 

– Heräsin silloin siihen, kuinka upea meitä ympäröivä suomalainen luonto on.

Kaupungissakin voi värjätä

Aloittelevaa kasvivärjääjää Lundström kehottaa tutustumaan omaan lähiympäristöön, ja kokeilemaan värjäysprojekteja sen perusteella. Kasvivärjäykseen tutustuakseen ei ole välttämätöntä asua aivan luonnon äärellä, sillä myös kaupunkiasujalla on paljon vaihtoehtoja. Esimerkiksi biojätteen voi Lundströmin mukaan ottaa hyötykäyttöön.

– Sipulinkuorilla on ehkä helpointa aloittaa. Keltasipulilla saa voimakkaan oranssia ja keltaista väriä, punasipulin kuorista syntyy metsänvihreää. Myös kahvi ja musta tee toimivat hyvin. Avokadon kuoret antavat persikkaista väriä.

Lundström huomauttaa myös, että useimmissa Suomen kaupungeissa on myös metsää lähellä, joten omia värjäyskokeiluita on helppoa alun jälkeen laajentaa.

Olennaista on luonnon kunnioitus

Kasvivärjäykseen sopivia materiaaleja kerätessä on hyvä ottaa huomioon muutamia asioita, joilla varmistetaan luonnon ja muiden ihmisten kunnioittaminen. Lundström huomauttaa, että yhdestä paikkaa ei ole sopivaa kerätä yhtä lajia liikaa, vaan osa pitää jättää luontoon kasvamaan. 

– Esimerkiksi jäkälää kerätessä on tärkeää kerätä hieman sieltä täältä, eikä tyhjentää yhtä paikkaa kerralla.

Jokamiehenoikeudella voi kerätä kasveja, sieniä, marjoja ja maahan pudonneita käpyjä. Sen sijaan jäkälän, sammalen, juurien, varpujen ja puun osien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, ja harvinaiset sekä rauhoitetut kasvit tulisi jättää rauhaan.

Lundström toteaa, että niin sanottujen haittakasvien kerääminen taasen voi olla omanlaisensa ekoteko – yksi näistä on lupiini. Lupiini on vieraslaji, joka syrjäyttää luonnossa esiintyviä kotoperäisiä lajeja, jonka vuoksi sen leviäminen on Suomen ympäristökeskuksen mukaan hyvä estää. Lupiinin kerääminen värjäystarkoituksiin on siis erittäin suotavaa, ja siitä syntyvät värit ovat Lundströmin mielestä omaa luokkaansa: värjäysprosessi tuottaa monia erilaisia sinertäviä turkoosin sävyjä.

Materiaaleilla on merkitystä

Luonnonväriaineet tarttuvat parhaiten villaan, jonka vuoksi myös Lundström suosii suomalaista tai kierrätettyä villalankaa. Kasveilla ja sienillä on kuitenkin mahdollista värjätä myös muun muassa puuvillaa, pellavaa ja silkkiä. Värjättävä materiaali vaikuttaa niin värin voimakkuuteen kuin pysyvyyteen.

Luonnonväreillä värjätessä käytetään usein puretusaineita, jotka auttavat väriä kiinnittymään tasaisesti ja tekevät siitä kirkkaamman. Puretusaine avaa villan suomut, jolloin väri pääsee imeytymään kuituun kunnolla, ja materiaalin pesunkesto paranee. Yleisin käytettävä puretusaine on aluna. Jos värjäys halutaan tehdä ilman puretusainetta, ovat esimerkiksi sipulinkuoret mainio vaihtoehto.

Lundström muistuttaa myös huoltamaan kasvivärjättyjä materiaaleja huolella, jotta väri säilyisi hyvänä mahdollisimman pitkään. Parhaita vaihtoehtoja tälle ovat hänen mukaansa käsinpesu ja tuuletus. Pesussa käytettävän pesuaineen tulisi olla mahdollisimman hapan tai neutraali värien säilyttämiseksi. Värien haalistumista ajan myötä ei Lundströmin mielestä kannata ihmetellä, sillä se on materiaalien luonnollinen reaktio. 

---

Perusohje kasvivärjäykseen, esimerkkikasvina nokkonen

Tarvitset: 1 kg tuoretta tai 100 g kuivattua nokkosta, 100 g vyyhti valkoista tai harmaata villalankaa, 10 g alunaa, iso kattila, lämpömittari, keittiövaaka, kauha tai pitkä tikku väriliemen sekoittamiseen, ämpäri ja siivilä.

Keitä nokkosta runsaassa vedessä tunti ja siivilöi sitten kasvimateriaali erikseen. Kun liemi on jäähtynyt, aseta kostea lanka sinne ja nosta lämpötilaa 40 asteeseen. Ota lanka pois, aseta aluna väriliemeen, sekoita ja laita lanka takaisin. Nosta lämpö 80–90°C ja keitä tunti niin, ettei liemi pääse kiehumaan. Jätä langat väriliemeen jäähtymään. Huuhtele langat, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Voit lisätä huuhteluveteen vähän etikkaa. 

Paras vuodenaika nokkosen keruuseen on alkukesästä ennen juhannusta, jolloin kasvissa on eniten potkua.

Aurinkovärjäys

Jos et halua aloittaa värjäyskokeilua keittopuuhilla, kokeile aurinkovärjäystä.

Aseta isoon lasipurkkiin kerroksittain valitsemasi värjäysmateriaalit, esimerkiksi punasipulin kuoret ovat hyvä vaihtoehto, ja puretettu villalanka. Kaada lämmintä vettä päälle niin, että lanka peittyy. Laita purkin kansi kiinni ja jätä pariksi viikoksi aurinkoiselle ikkunalaudalle. Poista sitten lanka purkista ja huuhtele.